”On vaikea kuvitella, että järjestöt lähtisivät minusta”

Pääsihteerin työt Särkelä käytännössä lopetti jo elokuussa. Sen jälkeen loppuvuosi kuluu käyttämättömien lomien pitämisessä.

Haastattelun aluksi Särkelä kertoo tunnelmiensa olevan elämän saranakohdassa vähän kaksijakoiset. Toisaalta mielessä on hämmennystä ja pettymystä, toisaalta paljon myös iloa.

– Edellinen johtuu siitä, että toimintaympäristössä on meneillään tosi suuria asioita. Järjestöjen tulevaisuus näyttää isojen leikkausten takia olevan uhattuna.

Hyvää mieltä Riitta saa taas siitä, että hän kokee tehneensä oman osuutensa. Hyvässä kunnossa oleva Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen jää osaavan seuraajan, Oona Ylösen luotsattavaksi.

Ei tullut tutkijaa, vaan järjestöihminen

Riitta Särkelän työsarka järjestömaailmassa on kestänyt vuosikymmeniä. Hän innostui järjestöistä jo nuorena opiskellessaan sosiaalipolitiikkaa Tampereen yliopistossa.

– Olin tuolloin harjoittelujaksolla A-klinikkasäätiössä. Sain tehdä siellä monenlaisia asioita, ja se oli hyvin kiinnostavaa. Samalla pääsin seuraamaan myös järjestön vaikuttamistyötä.

Välillä nuorta naista houkuteltiin tutkijaksi, mutta järjestöt ja vaikuttaminen olivat jo saaneet hänet otteeseensa.

– Minut pyydettiin mukaan turvakotikokeilun tutkimukseen, jota Ensikotien liitto toteutti RAY:n tuella.  Sen jälkeen Aira Heinänen pyysi minua koulutus- ja tutkimussihteeriksi Ensi- ja turvakotien liittoon.

– Työskentelin myös Vankeinhoidon koulutuskeskuksen psykologian yliopettajana ja Keravan nuorisovankilan psykologina. Se aika opetti todella paljon sosiaalisesta syrjäytymisestä.

Pitkä rupeama kului Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton toiminnanjohtajana ja keskusjärjestöjen yhdistämisen jälkeen hän toimi myös johtajana SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry:ssä.

Ensi- ja turvakotien liittoon Riitta Särkelä palasi vuonna 2015, kun hänet valittiin sen pääsihteeriksi.

Järjestöissä saa olla kokonainen ihminen

Särkelä on järjestöihminen henkeen ja vereen. Hän näkee järjestöillä aivan erityisen yhteiskunnallisen tehtävän. Ne ovat arvojen vaalijoita ja myös tietynlainen vastavoima viranomaisvallalle.

– Halu vaikuttaa ja puolustaa heikoilla olevia on ollut minulle se iso asia. Järjestöissä on se upea juttu, että niissä voi olla uuden ja kehittämisen äärellä. On myös suuri itsenäisyys tehdä töitä. Järjestöt itse valitsevat, mihin tarttuvat, kun ne havaitsevat uusia tarpeita ja ilmiöitä.

Riitta arvostaa myös sitä, että järjestöt ovat nokkelia uudistamaan asioita ja järjestökentällä on töissä kiehtovia ihmisiä.

– Järjestöissä saa olla kokonainen ihminen. Virkamieheksi tai poliitikoksi, vaikka sellaisiin on kosiskeltukin eri vaiheissa, minusta ei olisi ollut, hän hymyilee.

Riitta Särkeä iloitsee siitä, että hänellä on ollut onni aina tehdä sellaista työtä, johon on voinut tuntea intohimoa, ja jolla on merkitystä ihmisille. 

– Heikossa asemassa olevien ihmisten sekä naisten ja lapsen puolustaminen ovat olleet minulle keskeisiä asioita. Samoin köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen työ.

Yhteistyö ja kumppanuudet sekä valtakunnallisen ja alueellisen toiminnan keskinäinen suhde ovat myös askarruttaneet häntä paljon.

– Valtakunnallinen tarvitsee alueellista, ja sama toimii myös kääntäen. Mitään ei saa aikaan yksin.

Toimintatavat luonnollisesti muuttuvat vuosien mittaan. Särkelä on huomannut, että nykyisin ihmiset eivät niinkään pyri istumaan johtokuntiin, vaan haluavat tehdä vaikuttamista muilla tavoilla.

– Kokemusasiantuntijuus on tärkeää, ja sitä Ensi- ja turvakotien liitto jäsenyhdistyksineen hyödyntääkin paljon. Samoin kokemuskehittäjiä on työssä entistä enemmän mukana.

Vaikuttaminen on kestävyyslaji

Eläköityvän pääsihteerin tunnettu motto kuuluu: ”vaikuttaminen on kestävyyslaji”. Tämä on eräänlainen vastateesi nykyajalle, joka arvostaa kovasti nopeutta ja kertaluontoisuutta.

– Vaikuttamiseen tarvitaan ensinnäkin tietoa. Olemassa olevan tutkimuksen lisäksi järjestöille on tärkeää oma tiedontuotanto, jota esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt mm. asiakastyöstä tietoa tuottavalla Vaikuttavuus esiin -mittarilla ja erilaisilla selvityksillä.

Särkelä muistuttaa myös siitä, että vaikuttamistyötä tekevän on oltava kärsivällinen.

– Joku asia voi välillä nytkähtää eteenpäin ja sitten ottaa taas vähän takapakkia. Subjektiivinen päivähoito on tästä yksi esimerkki.

Vaikuttaminen ei saa olla myöskään liian valikoivaa. Kaikkien kanssa on pärjättävä.

Erittäin tärkeäksi Särkelä on kokenut sen, että hänellä on aina ollut hyvät suhteet toisella tavalla ajatteleviin, erityisesti eri puolueiden edustajiin.

– Olen lähtenyt siitä, että jos hallitus väristä riippumatta tekee sosiaalipoliittisesti viisaita päätöksiä, se saa ruusuja, jos pöllöjä päätöksiä, risuja ropisee.

Liitto on kokonaisuudessaan hyvässä kunnossa

Riitta Särkelä jättää Ensi- ja turvakotien liiton tyytyväisenä siitä, että järjestö on kaikin puolin hyvässä kunnossa.

Hänestä olennaista on tunnistaa liiton 31:n jäsenjärjestön erilaisuus.

– Keskusjärjestö on aina jäseniään varten. Pitää yrittää tunnistaa jäsenyhdistysten tarpeet ja vastata niihin. Se ei kuitenkaan riitä, vaan pitää haistella uutta maailmalta ja tutkimuksesta ja olla siinä mielessä myös edelläkävijä.

Särkelän mukaan tämä voi käytännössä merkitä tietynlaista tasapainon hakemista.

– Jos lähtee vain jäsenistön tarpeista, ei ole toimintaympäristön muutoksessa kiinni. Silloin voi taantua. Ja jos on vain uusien asioiden parissa, joutuu liian kauas jäsenistä ja yhteys katkeaa.

Riitta Särkelä on nähnyt tärkeänä myös jäsenyhdistysten kanssa läheisen vuorovaikutuksen ja keskinäisen luottamuksen, joka sallii eri mieltäkin olemisen.

– Mutta sitten kun jostakin sovitaan, niin siihen sitoudutaan aidosti.

Helppoa minkään sote-järjestön työ ei nykyisin ole rahoitukseen liittyvien ja muidenkin paineiden keskellä. Niiden asema ja roolit muotoutuvat koko ajan.

– On väitetty, että vapaa kansalaistoiminta korvaa järjestöt. Siitä ei kuitenkaan ole näyttöä. Pitkäjänteinen ja systemaattinen vaikuttaminen mahdollistuu juuri järjestöissä, Särkelä huomauttaa.

”Teen nyt sitä, mikä sattuu tuntumaan mukavalta”

Riitta Särkelä ei todellakaan ole suunnitellut jäävänsä oloneuvokseksi. Kalenterissa on jatkossakin erilaisia merkintöjä.

Kreetan matka oli ohjelmassa ystävien kanssa syys-lokakuun vaihteessa.

– Vietän lastenlasten kanssa enemmän aikaa ja entisöintiharrastuskin jatkuu. Nyt on myös aikaa tavata ystäviä eri tavalla kuin työelämässä ollessa.

Paraatilajiaan, vaikuttamistyötä Riitta ei ole myöskään jättämässä. Luottamustehtäviä on vielä jäljellä.

– Olen Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen.

Lisäksi Riitta Särkelä toimii muun muassa ITLA:n hallituksen jäsenenä ja Miina Sillanpään Säätiön hallituksen puheenjohtajana. Tehtävä on mieluisa, koska jo nuorena Sillanpää oli Riitalle tärkeä esikuva.

– On vaikeaa kuvitella, että järjestöt lähtisivät minusta, hän hymyilee.

Ensi keväänä järjestetään aluevaalit ja Särkelä on suunnitellut asettuvansa jälleen ehdolle. Muunlaista vaikuttamista ikänsä tehneelle vaalityö toreilla ja turuilla on ollut oikein mukava kokemus.

– Minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa. Kansalaisilta tulee usein tärkeitä kommentteja. Kun ihmiset kertovat huolistaan, niin samalla kuulet esimerkiksi siitä, missä kohtaa sote-järjestelmä sakkaa.

Aika usein ehdokkaan puoleen käännytään myös silloin, kun itsellä tai läheisellä ihmisellä on päällä joku hätä.

– Joskus pystyn näissä tapauksissa konkreettisesti auttamaan, koska tunnen sote-järjestelmän

Kirjoittanut: Vesa Keinonen

Kuvaaja: Laura Karlin