Tarinan pieniä, suuria merkityksiä -ymmärryksen ja osaamisen yhteiskäyttöä

Asioita mitataan lukuina, asiakasmäärinä, hoitovuorokausina, saatuina avustuksina, taloudellisina tuloksina, työntekijöiden vaihtuvuudella ja hyvinvointi-indekseillä. Nämä kertovat jotain, mutta vain minimaalisesti siitä, mitä yhdistyksessä oikeasti tehtiin viime vuonna.

Todellista kertomaa on asiakastarinat, kohtaamiset, inhimilliset tunteet ja selviytymiset sekä myös ne tarinat, joissa ei aina olekaan niin onnellinen loppu tai tarinat, mitkä jatkuvat meidän kanssa joskus tulevaisuudessa. Näiden sisällöt ovat erilaisia, vaikkakin samoja ilmiöitä on tunnistettavissa usein.

Moni asiakas päätyy meille vasta pitkän harkinnan tai etsinnän jälkeen. Mietinnässä on ollut hakeutua avun piiriin, mutta ei ole tiennyt, minne hakeutua, ei ole pelolta tai häpeältä saanut tehtyä asialle mitään tai ei vain ole ollut vielä pakottava tilanne tehdä omalle tilanteelle jotain. Tai sitten ei ole edes tajunnut, että on ollut avun tarpeessa jo pidemmän aikaa.

Riippumatta siitä, hakeutuiko asiakkaat ja perheet meille itse vai viranomaistahon ohjaamina, oli nähtävissä, että elämän haasteita oli ehtinyt kasautua monelle todella paljon. Ensimmäinen iso juttu oli jo se, että työntekijät ympärillä eivät vaihtuneet jatkuvasti ja oman tarinan kertomisella oli merkitystä.

Viime vuoden aikana todettiin onnistuneeksi työskentelymuoto, missä case-esimerkin kautta voitiin yli osaamis- ja kohderyhmärajojen ymmärtää asiakkaan tilannetta eri näkökulmista ja yhdistää yhdistyksen sisäistä moniammatillisuutta asiakkaan parhaaksi. Asiakas tarinoineen tuli huomioiduksi kokonaisemmin ja apua kyettiin tarjoamaan monipuolisemmin. Sitä meillä tehtiin viime vuonna ja tullaan tekemään jatkossakin.