Näkökulmat

Kohtaaminen vie syrjäytymiseltä terän

Huono kohtelu palveluissa ja apua hakiessa vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestään. Lapset sisäistävät samalla sen, mitä elämältä voi odottaa.

Se, miten tulee kohdelluksi, vaikuttaa siihen, millaisena maailman näkee. Onko maailma täynnä mahdollisuuksia vai onko ihan turha yrittää? Maarit Andersson, Jussi Pulli ja Hanna Sellergren ovat työskennelleet yhteensä 50 vuotta ensi- ja turvakodeissa ja niiden hyväksi. Kun näiltä Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäälliköiltä kysyy huono-osaisuuden periytymisestä, he puhuvat kohtaamisesta.

– Käsitys itsestä ikään kuin syötetään sisään. Ei vain sen takia, että perheessä olisi huono-osaisuutta, vaan myös sen takia, miten ympäristö suhtautuu: miten kohdellaan, miten kohdataan, kuvaa Pidä kiinni -hoitojärjestelmästä vastaava Maarit Andersson.

– Tosi paljon vaikuttaa se, että tulee joka paikassa kohdelluksi huonosti, vahvistaa vauvatyön päällikkö Hanna Sellergren.

Konkareiden havainto on, että kun päihdeongelmaiset tai  mielenterveysongelmaiset ihmiset menevät esimerkiksi kauppaan tai terveyskeskukseen, he saavat usein huonompaa kohtelua kuin keskiluokkaiset ihmiset asioidessaan.

– Ja lapset katselevat koko ajan vierestä, miten mun isää tai äitiä kohdellaan, kuvaa Sellergren.

Leimaaminen ja leimautuminen

Vanhempien kohtelu vaikuttaa lasten itsetuntoon. Lapset sisäistävät käsityksen siitä, ”että me ollaan vähän huonompia kuin jotkut muut. Minun vanhempani ovat olleet b-luokan kansalaisia, minä olen b-luokan kansalainen”.

Osalla jäsenyhdistysten asiakkaista on niin kielteinen kuva itsestään, että odottavan äidin mielikuva tulossa olevasta vauvastakin on jo valmiiksi negatiivinen. Odottavien perheiden tukeminen onkin Maarit Anderssonin mielestä kiireellisyydessään aivan kärjessä


”Lapsi katsoo vierestä, miten mun isää tai äitiä kohdellaan.”


– Jos hyvä varhainen vuorovaikutus ei pääse alkamaan, niin huono-osaisuus kyllä siirtyy, Andersson sanoo. Sosiaalisen paineen lisäksi huono-osaisuus tarkoittaa usein toimeentulon vaikeuksia ja päihde- tai mielenterveysongelmia. Niistä aiheutuu stressi, jonka on osoitettu vaikuttavan lapseen fysiologisestikin jo odotusaikana.

Varsinaissuomalaisen tutkimusryhmän FinnBrain-tutkimuksessa* on havaittu, että odottavan äidin vahva stressi saattaa olla sikiölle jopa haitallisempaa kuin päihteet. Äidin ahdistus ja masennus näyttävät olevan yhteydessä muutoksiin vauvan aivorakenteessa ja alttiuteen myöhemmin sairastua esimerkiksi masennukseen. Vaikeudet kasautuvat.

Peli ei ole menetetty

Konkarit haluavat välttää puhetta ”niistä” ja ”meistä”.

– Jossain kohtaa kuka tahansa voi tarvita apua. Pieni asia nuoruudessa voi ratkaista sen, onko joku esimerkiksi Pidä kiinni -yksikössä työntekijä vai asiakas, sanoo Maarit Andersson.

Perheissä, joissa on huono-osaisuutta, on myös vahvuuksia. Apu on kuitenkin tarpeen, jos vanhemmat ovat väsyneitä, ahdistuneita tai masentuneita tai jos heillä on päihde- tai psykiatrisia ongelmia. He eivät jaksa antaa lapselle kokemusta siitä, että lapsi on tärkeä, rakastettu ja arvostettu.

– Sitä on myös vaikea antaa, jos ei itse ole sitä saanut, jatkaa Ero lapsiperheessä -työstä ja isätyöstä vastaava Jussi Pulli.

Paras lääke puolustuskannalle joutuneen ihmisen auttamiseksi on hänen kohdalleen pysähtyminen. Peli ei ole menetetty, vaikka vauva-aika olisi mennyt. Lasta voidaan aina auttaa.


Paras lääke on ihmisen kohdalle pysähtyminen.


– Liiton jäsenyhdistykset tekevät juuri tätä: tuovat toista näkökulmaa perheen asioihin, jatkaa Pulli.

– Jokainen kohtaaminen on merkityksellinen. On erittäin tärkeää, että ihmiset kohdataan kunnioittavasti ja arvostavasti, painottaa Hanna Sellergren.


Uusia keinoja kaltoinkohtelun lopettamiseksi

Ensi- ja turvakotien liitossa on alkamassa hanke, jossa:

    • kannustetaan ammattilaisia puhumaan turvallisuudesta ja turvattomuudesta lasten kanssa

    • kehitetään ennaltaehkäisevää tukea riskiperheille ja

    • sovelletaan Suomeen kansainvälistä mallia, jolla autetaan perheitä, joissa lasta on jo kohdeltu kaltoin.

Hankkeessa on mukana 8 liiton jäsenyhdistystä, THL ja professori Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta. Hanke jatkuu vuoteen 2020. Projektipäälliköksi hankkeeseen on valittu YTT Emmi Lattu ja suunnittelijaksi FM Kene Truve.

*Satu Lehtola, Jetro J. Tuulari, Linnea Karlsson, Riitta Parkkola, Hasse Karlsson ja Noora M. Scheinin: Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen? Duodecim 2016