Köyhyys koettelee omanarvontuntoa

Helsinkiläisen Jemiina Lindin kahden aikuisen ja kolmen lapsen uusperheessä suunnitellaan tänä päivänä ruokahuolto huolella. Kaikki ostokset tehdään edullisimmaksi katsotussa kaupassa, ja kotona koetetaan loihtia aterioita, joista syntyy mahdollisimman vähän hävikkiä.

−Selviämme välttämättömistä menoista, mutta raha-asioita joutuu miettimään paljon enemmän etukäteen, mikä on aika stressaavaa. Aikaisemmin rahanmeno oli ennakoitavampaa, ja sen ansiosta pystyi itsekin olemaan vähän rennompi.

Projektipäällikkö Jonna Lehikoinen Ensi- ja turvakotien liitosta arvioi, että hintojen ja lainakorkojen nousu on pakottanut monet lapsiperheet tinkimään kulutuksestaan. Myös todelliset toimeentulovaikeudet ovat lisääntyneet. Tukalin tilanne on heillä, jotka ovat olleet jo valmiiksi tiukoilla: perusturvan varassa elävillä, yksinhuoltajilla ja pienituloisilla, monilapsisilla perheillä ja vanhemmilla, jotka ovat ennen vanhempainvapaalle jäämistä olleet pätkä- tai matalapalkkatöissä. Vaikkei budjetissa enää olisi mistä kiristää, perheen kasvaminen merkitsee väistämättä lisämenoja, joista osa voi olla yllättäviä. Esimerkiksi raskaudenaikaisten komplikaatioiden vaatimat seurantakäynnit voivat horjuttaa pienituloisen perheen taloutta.

− Aikaa äitiyspoliklinikalle saatetaan pyytää vasta lapsilisän tai muun etuuden maksupäivän jälkeen, jotta perheellä olisi varaa ostaa autoon bensaa, Lehikoinen antaa esimerkin suomalaisesta todellisuudesta vuonna 2023.

Elämisen kallistuminen kurittaa myös epävirallisia tukikanavia, kuten isovanhempia, jotka ovat ehkä aikaisemmin pystyneet tukemaan vauvaperheen hankintoja. Yhden vanhemman perheissä sinnitellään keskimäärin puolet pienemmillä tuloilla kuin kahden vanhemman ruokakunnissa.

− On pienestä kiinni, että homma toimii. Pesukoneen hajoaminen voi olla katastrofi. Ruoan kallistuminen vaikuttaa esimerkiksi siten, että perheessä ole enää varaa isompien lasten harrastuksiin, tai pitää pihistää ruoasta ja lääkkeistä, kuvailee kansalaistoiminnan koordinaattori Kaisli Syrjänen Pienperheyhdistyksestä.

Köyhyyden kuva ja kokemus

Tutkimukset ja tilastot piirtävät viiveellä kuvaa köyhyydestä. Vuonna 2021 pienituloisiksi luokiteltavissa perheissä eli noin 121 800 lasta, 12 prosenttia kaikista Suomessa asuvista lapsista. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö arvioi viime keväänä, että niin sanottuun minimibudjettiköyhyyteen oli pudonnut noin 8 000 perhettä ja 13 000 lasta. Suurin osa pienituloisten perheiden lapsista on alle 3-vuotiaita. Vauvaperheissä köyhyys on yleisempää kuin muissa lapsiperheissä. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä köyhyys on kasvanut jyrkästi viime vuosikymmeninä.

Jemiina Lind toteaa kärsineensä köyhyydestä raskausaikana ja yksinhuoltajana. Nyt 2-vuotiaan Oskari-pojan hän joutui laittamaan päiväkotiin alle vuoden ikäisenä.

− Se oli itselleni aika rankka päätös, jonka tein vain saadakseni edes muutaman tunnin omaa aikaa viikossa opiskeluun tai voidakseni käydä rauhassa ruokakaupassa.

Vahvimmin hän koki köyhyyttä vanhempainvapaan päättyessä ja käteen jäävien tulojen pienentyessä.

− Se tuntui tosi epäreilulta, koska juuri sillä hetkellä olisin tarvinnut rahaa eniten pystyäkseni hankkimaan esimerkiksi uusia vaatteita töihin menoa varten.

Töihin oli mentävä opiskelun ohella, koska säästöjä ei ollut. Vuokran Lind maksoi kahdessa erässä, eivätkä rahat tahtoneet siltikään riittää.

Köyhyys vaikuttaa moninaisin tavoin kaikkiin perheenjäseniin. Tyypillisesti vanhemmat asettavat lasten tarpeet etusijalle ja tinkivät omasta kulutuksestaan ja hyvinvoinnistaan.

− Jos vanhempi joutuu pohtimaan perustarpeiden tyydyttämistä päivittäin, vie selviytyminen ison osan hänen voimavaroistaan. On ymmärrettävää, että huolet vievät tilaa mielestä ja vaikuttavat jaksamiseen ja mahdollisuuksiin olla lapselle läsnä ja saatavilla, Lehikoinen pohtii.

Stressaantuneella vanhemmalla on taipumus nähdä ympärillään paljon negatiivisia asioita. Selviytymiskeinot ja positiiviset mahdollisuudet hämärtyvät. Parisuhteessa puhkeavat riidat heikentävät kodin ilmapiiriä, minkä pieni vauvakin aistii.

Lind tietää omasta kokemuksesta, että köyhyys nakertaa ihmisen omanarvontuntoa ja herättää häpeän tunteita.

− Sosiaalinen media luo paineita siitä, miltä lastenhuoneen pitäisi näyttää tai millaisia leluja lapsellani pitäisi olla. Kun en saa ostettua sellaisia asioita, tunnen olevani vähän huonompi kuin muut, vaikkei se ole millään tavalla totta.

Vauvaiässä tai varhaislapsuudessa koettu köyhyys voi seurata ihmistä läpi elämän: alhainen koulutus- ja tulotaso sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat oireita köyhyyden ja eriarvoisuuden periytymisestä.

Apua tarvitaan ja tarjotaan

Tukalaa taloustilannetta on Jonna Lehikoisen mielestä hyvä ryhtyä purkamaan ulkopuolisen asiantuntijan avulla. Monella paikkakunnalla on talousneuvola, jossa perheen tilannetta voidaan käydä läpi. Samalla selviää, onko perhe hakenut kaikkia tukia, joihin se on oikeutettu. Akuutissa rahapulassa vanhempien kannattaa turvautua aikuissosiaali- tai diakoniatyön palveluihin ja hakeutua ruoka-apupalveluiden piiriin. Ensi- ja turvakotien liitto koordinoi Keittiökummi-toimintaa, jossa yritykset voivat lahjoittaa ruokapaketteja vähävaraisille perheille.

Liitto ei pysty juurikaan helpottamaan taloudellista hätää rahallisella taikka aineellisella avulla, mutta perheiden saatavilla on monipuolista matalan kynnyksen tukea vanhemmuuteen ja jaksamiseen. Yksi esimerkki Ensi- ja turvakotien liiton tarjoamista tukimuodoista ovat Pienperheyhdistyksen perhekahvilat ja Vauvaperheiden kohtaamispaikat.

− Moni syyllistää itseään asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Tavatessaan toisia, joilla on sama tilanne, vanhempi voi saada vertaistukea ja tunteen siitä, ettei talousahdinko ole vain hänen henkilökohtainen ongelmansa, vaan että kyse on rakenteellisista epäkohdista – siitä että jotkin asiat ovat oikeasti pielessä tässä yhteiskunnassa, Kaisli Syrjänen sanoo.

Jemiina Lind on osallistunut vapaaehtoisena kahvilatoiminnan järjestämiseen syksystä 2021 lähtien. Kävijämäärä on kasvanut muutamasta perheestä 10-15 perheeseen.

− Vauva- ja taaperokahvilassamme vanhemmat pystyvät jakamaan asioita turvallisessa tilassa. Lisäksi yhdistys tarjoaa kävijöille kahvia tai teetä ja pientä purtavaa, mikä voi iso juttu pienituloiselle vanhemmalle.

Ensi- ja turvakotien liiton chat-palvelusta apua saa nopeasti ja nimettömästi. Stressin hallintaan annetaan neuvoja Vauvapysäkki-videoilla ja -podcasteissa.

Sanoista tekoihin

Kaisli Syrjänen pitää vauva- ja lapsiperheköyhyyden olemassaolon hyväksymistä sekä inhimillisenä tragediana että isona yhteiskunnallisena ongelmana.

− Aina vaalien alla kaikkien puolueiden tavoitteena on lapsiperheköyhyyden poistaminen. Tuloksia ei ole juuri näkynyt.

Täysin riittämättömiksi käyneitä minimietuuksia pitäisi korottaa perustoimeentulon turvaamiseksi. Vanhempien työllistymistä ja työssäkäyntiä voitaisiin tukea joustavin lastenhoitopalveluin ja kehittämällä työelämää lapsi- ja perheystävällisempään suuntaan. Lisäksi kaivattaisiin ihmisten omista tarpeista lähtevää konkreettista apua arjen askareisiin.

Jemiina Lind näkee oman ja perheensä tulevaisuuden paljon valoisampana kuin vielä vuosi sitten. Pikkuhiljaa asiat ovat järjestyneet. Hän uskoo, että ylisukupolvinen huono-osaisuuden kierre on katkaistavissa.

− Olen itsekin aika köyhistä oloista lähtöisin ja miettinyt paljon, miten se on vaikuttanut minun ja sisarusteni tekemiin valintoihin. Olen päättänyt saattaa opintoni loppuun ja taistella itselleni korkeakoulututkinnon!

Jonna Lehikoinen lisää, että monissa pienituloisissakin perheissä arki on lapsille ennakoitavaa ja turvallista.

− Lapsen näkökulmasta riittävää ja hyvää vanhemmuutta on, että lapsi ja hänen tarpeensa tulevat nähdyiksi ja huomioiduiksi. Se tukee lapsen kehitystä ja suojaa köyhyyden vaikutuksilta.

Lue myös

Ensi- ja turvakotien liiton Eduskuntavaalitavoitteet 2023