Kun hermo uhkaa mennä

Helsinkiläiset kahden lapsen vanhemmat Mirja ja Keijo tunsivat joutuneensa umpikujaan esikoisensa kasvatuksessa tämän ollessa noin 5-vuotias. Vanhemmat eivät esiinny tässä jutussa oikeilla nimillään.

Tunteet kuumenivat liian usein puolin ja toisin, ja tilanteet muuttuivat väkivaltaisiksi.

– Minulla meni hermo ihan pienistäkin asioista. Aloin huutaa lapselleni ja uhkailla häntä. Jos hän ei suostunut tulemaan hammaspesulle tai ulkoa sisälle, kannoin hänet väkisin. Samalla hän puri, potki ja löi minua, Mirja kertoo.

Hän pelkäsi vielä lyövänsä lastaan saadakseen tämän vastustelun loppumaan. Myös Keijo löysi itsensä toistuvasti toivottoman tuntuisista tilanteista. Kun lapsi ei totellut, isä nappasi hänet kiinni ja vei voimakeinoin haluamaansa paikkaan.

– Se tuntui minusta ahdistavalta ja väärältä, mutta en keksinyt, kuinka tilanteen olisi voinut ratkaista toisella tavalla. Minulta yksinkertaisesti loppuivat keinot.

Väsyneet vanhemmat kokivat, että heidän oli pakko saada ulkopuolista apua.

Mirja avautui vaikeuksista naapurille, joka kertoi heidän perheensä saaneen tukea vanhemmuuteen Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksestä. Ovi avattiin Mirjallekin. Hän kävi keskustelemassa yhdistyksen työntekijän kanssa perheensä tilanteesta viisi kertaa.

– Sain jo siitä tosi paljon tukea. Joitakin kuukausia myöhemmin yhdistyksestä soitettiin, että nyt teillä olisi mahdollisuus päästä pitempään prosessiin koko perheen voimin.

Tavoitteellista työskentelyä

Syksyllä 2023 Mirja ja Keijo lapsineen aloittivat LKK-ohjelman. He kävivät ohjatussa perhetapaamisessa yhdistyksen tiloissa kerran viikossa. Jos joku sairastui, tapaaminen siirrettiin myöhemmäksi. Koko prosessi kesti väliviikkoineen puolisen vuotta.

90-minuuttisten tapaamisten alkupuolella käytiin asioita keskustellen läpi. Yksi ohjaaja työskenteli 6-vuotiaan esikoisen kanssa yhdessä huoneessa, kaksi muuta ohjaajaa vanhempien kanssa toisessa. Nuorempi lapsi, joka oli ohjelman alkaessa 1-vuotias, oli vanhempiensa kanssa, muttei osallistunut varsinaiseen työskentelyyn.

Lopuksi kokoonnuttiin yhteen tekemään jotain kivaa, pelaamaan tai leikkimään. Seuraavaa tapaamista varten annettiin kotitehtävä.

LKK on lyhenne sanoista lapsen kaltoinkohtelun katkaiseminen. Ohjelma on tarkoitettu perheille, joissa vanhemmat käyttävät tai ovat riskissä käyttää väkivaltaa lapsiaan kohtaan. Väkivalta voi olla fyysistä tai henkistä.

Päätavoitteena on saada vanhemman vahingollinen käyttäytyminen loppumaan. Lasta autetaan toipumaan traumaattisista kokemuksistaan, ja vanhemmille annetaan uusia valmiuksia kasvattaa lapsiaan ilman pakottavia keinoja.

– Yksinkertaisesti sanottuna LKK-ohjaajat auttavat vanhempia luomaan myönteisen perheympäristön sekä nauttimaan lapsistaan ja vanhemmuudestaan, kiteyttää perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Niina Remsu Ensi- ja turvakotien liitosta. Hän toimi myös Mirjan ja Keijon perheen LKK-ohjaajana.

Ensimmäisissä tapaamisissa keskitytään luottamuksen rakentamiseen ja motivaation vahvistamiseen.

– Perheet tunnustelevat, voiko meihin työntekijöihin luottaa. Mitä kaikkea meille uskaltaa kertoa? Luomme uskoa siihen, että olemme perheen puolella, ja perheen arki voi muuttua paremmaksi.

Taustatekijöitä ja uusia taitoja

Mirjan ja Keijon kanssa pohdittiin aluksi sitä, kuinka heidän omat lapsuudenkokemuksensa heijastuivat heidän toimintaansa vanhempina.

– Lapsena pelkäsin vanhempiani, ja siksi tein, mitä pyydettiin. En kuitenkaan halunnut, että oma lapseni pelkäisi minua, Keijo sanoo.

Pian esikoisen syntymän jälkeen Mirja oli sairastunut rintasyöpään. Sekin vaikutti ongelmien syntymiseen.

Pikkuhiljaa alettiin käsitellä perheessä koettuja ahdistavia tilanteita. Yhdessä mietittiin, miten niissä voitaisiin toimia toisin. Tapaamisissa harjoiteltiin uusia toimintatapoja, joiden avulla sekä vanhemmat että lapset pystyvät säätelemään paremmin omaa suuttumustaan.

Ratkaisukeinot ovat yksilöllisiä ja perhekohtaisia, koska samat keinot eivät toimi kaikilla. Mirjaa ja Keijoa kannustettiin kehumaan lapsiaan enemmän sekä huomaamaan myös hyvät asiat.

– Minua neuvottiin kiinnittämään vähemmän huomiota häiritseviin juttuihin. Yritän olla puuttumatta joka asiaan, mitä esikoiseni tekee, Mirja kertoo.

Keijolle on jäänyt vahvasti mieleen ennakoinnin tärkeys. Erimielisyydet muuttuvat aggressiiviseksi käyttäytymiseksi tyypillisten vaiheiden kautta.

– Opettelimme hankalien tilanteiden kaavoja ja dynamiikkoja. Opimme, että meneillään oleva vaihe kestää vain hetken, ja sitten siirrytään seuraavaan. Sitäkin voi ennakoida, milloin itsellä alkaa mennä hermo.

Kun vanhempi tiedostaa tunnetilansa ja osaa sanoittaa sen muillekin, ei tilanne karkaa niin helposti käsistä. Suuttumusta voi säädellä myös kehollisin keinoin, esimerkiksi hengittämällä.

– Vanhemmat kuvailevat raivostumisen tulleen usein kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja etteivät he pystyneet hallitsemaan sitä. Siihen kohtaan meidän pitää pysähtyä, koska kyllä he pystyvät, Remsu vakuuttaa.

Perheen turvasuunnitelma

Keijo ja Mirja ovat oppineet hyväksymään, että joskus siirtymiset paikasta toiseen vain ovat lapselle vaikeita.

– Osaamme suhtautua lapsen vastustukseen eri tavalla kuin aikaisemmin ja käyttäytyä toisin. Vaikeiden tilanteiden hallitseminen on muuttunut helpommaksi.

Ohjelman loppupuolella perheelle laaditaan oma turvasuunnitelma, jossa sovitaan turvasana ja turvapaikat perheenjäsenille. Jos tilanne kotona käy kenen tahansa mielestä liian tukalaksi, hän voi sanoa turvasanan. Silloin jokaisen on mentävä omaan turvapaikkaansa rauhoittumaan sovitun pituiseksi ajaksi. Sen jälkeen kokoonnutaan ja keskustellaan asiasta.

Työskentely huipentuu niin sanotun traumanarratiivin kirjoittamiseen. Siinä lapsi ja vanhempi käsittelevät yhdessä jonkin perheessä koetun väkivaltaisen tilanteen. Lapsi kertoo vanhemmalle, miltä hänestä silloin tuntui. Vanhempi vastaa lapselle ja pyytää anteeksi käyttäytymistään.

– Traumanarratiivi on sykähdyttävä vaihe, jossa ohjaajatkin usein liikuttuvat. Samalla se on hyvin puhdistava hetki perheenjäsenten välillä, Niina Remsu kuvailee.

Mirjalle ohjelman läpikäyminen jätti vahvan motivaation jatkaa uusien toimintatapojen harjoittelua perheen arjessa.

– Itselleni oli tärkeää, että pääsin puhumaan asioista kasvotusten ammattilaisten kanssa, ja sain heiltä tukea kokonaisvaltaisessa ja pitkäkestoisessa projektissa.

Keijo on löytänyt itselleen hyödyllistä tietoa myös verkosta, kirjoista ja podcasteista.

– Minusta tuntuu, etten enää suutu niin paljon, koska ymmärrän paremmin, mitä silloin tapahtuu.

Esikoinen lähti vanhempien mukaan aina mielellään tapaamisiin ja oppi luottamaan ohjaajaansa. Jos vanhemmat korottivat kotona ääntään vielä ohjelman päättymisen jälkeen, esikoinen saattoi puuskahtaa: ”Me kävimme siellä perhekerhossa niin paljon, että kyllä teidän pitäisi osata paremmin!”

Mirja ja Keijo haluaisivat sanoa vaikeuksissa oleville perheille, että apua kannattaa hakea.

– Uskomme, että monet vanhemmat kamppailevat samanlaisissa tilanteissa. Kuka tahansa voi hyötyä vanhemmuustaitojen opettelusta, ja apua on kyllä tarjolla, kun sitä vaan lähtee etsimään.

LKK-ohjaus tuottaa tulosta

• Lapsen kaltoinkohtelun katkaisemisen (LKK) ohjelmalla tuetaan vanhempia väkivaltaisen käyttäytymisen lopettamisessa. Vanhempia autetaan luomaan turvallisia toimintatapoja arkeen, ja lapsia selviytymään väkivaltaan liittyvistä kokemuksistaan.
• Koulutettuja LKK-ohjaajia on tällä hetkellä 15:ssä Ensi- ja turvakotien liiton (ETKL) jäsenyhdistyksessä. Ohjaajia on myös julkisella puolella, esimerkiksi perheneuvoloissa ja lastensuojelussa.
• ETKL on kouluttanut LKK-ohjaajia vuodesta 2021 lähtien. Koulutuksiin on osallistunut yhteensä 85 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista.
• 2018-23 noin 60 perhettä osallistui LKK-ohjaukseen ETKL:n jäsenyhdistyksissä.
• Ohjelmaan voi hakeutua omaehtoisesti. Myös lastensuojelusta tai sosiaalihuollon perhetyöstä voidaan ohjata perheitä ohjelmaan.
• Työskentelyyn osallistuvat sekä väkivaltaisesti käyttäytyvä vanhempi että lapsi, johon käytös kohdistuu. Kaikki perheenjäsenet voivat osallistua tapaamisiin, ja koko perheen tulee kunnioittaa ohjelmassa sovittuja toimintatapoja.
• Työskentelyyn voivat osallistua 3-17-vuotiaat lapset ja nuoret.
• Ohjelmaan sisältyy 16-20 ohjattua tapaamiskertaa. Tapaamisia on kerran viikossa, ja ne järjestetään yhdistyksen tiloissa. Työskentelyyn tarvitaan kaksi ohjaajaa.
• LKK-ohjelma pohjautuu Yhdysvalloissa kehitettyyn interventiomalliin, jossa hyödynnetään muun muassa kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiä.
• Tieteelliset tutkimukset osoittavat, että erityisesti lasten hyvinvointi lisääntyy menetelmän ansiosta.