Vauvaperheet Kohtaamispaikka

”Tyttäreni myötä minusta tuli rohkea”

Salla tuli vanhemmaksi oman aikuistumisen kynnyksellä. Ensin piti ottaa vastuu omasta elämästä ja opetella uudenlainen arki. Vauvan myötä se oli helppoa. Vauva-arki oli yksinäistä mutta opetti paljon itsestä. Salla uskaltaa nyt olla oma itsensä. Hän juhlii tänä äitienpäivänä kahdeksatta kertaa itse äitinä.

Salla Koskela puolisoineen oli toivonut vauvaa jo pitkään. Ajatus oli kypsynyt ensin vihjauksina ja lopulta päivittäisinä haaveina. Kun raskaustesti lopulta näytti kahta viivaa, oli pienen kodin seinät revetä liitoksistaan. Odotettu vauva oli tulossa. Tulevat vanhemmat olivat 18 -vuoden ikäisiä ja vauvauutinen herätti lähipiirissä ilon lisäksi ihmetystä.

– Olimme kaveripiirin ensimmäisiä vauvaa odottavia. Omat ystävät olivat innoissaan vauvan tulosta vielä odotusaikana. Puolison kaverit eivät olleet uskoa uutista todeksi.
– Molempien äidit hössöttivät ihan mahdottomasti. Synnytyslaitoksellekin saimme pienen Ikea -käynnin verran lahjoja, Salla muistelee hymyillen.

Raskaus oli myös pelottavaa aikaa. Oma ja vauvan terveys odotusaikana huolestuttivat ja pienen vauvan hoitaminen jännitti. Salla muistelee epäilleensä, ettei varmasti osaa olla hyvä äiti. Raskaus sujui lopulta hyvin ja synnytyksestäkin jäi hyvä mieli.

–  Olin pakahtua onnesta, kun sain pienen Ellan syliini. Meistä oli vihdoin tullut perhe. Oli vain minä, vauva ja puolisoni. Kaikki muut murheet ja epävarmuudet jäivät sivuun.

Uuden elämän opettelua

Laitoksella äiti ja tytär alkoivat tutustumaan toisiinsa. Imetyksen vaikeus ja lopulta pullomaidon antaminen vauvalle tuntui musertavalta epäonnistumiselta. Asiasta puhuminen edes puolisolle tuntui mahdottomalta.  Salla kertoo käpertyneensä pieneen, omaan kuplaan vauvan kanssa.

Kotiin päästessä olo helpotti ja pienen perheen arki alkoi hakeutua uomiinsa. Vaikka uuden opettelua oli paljon, vauva nukkui hyvin ja vauvan hoitaminen osoittautui yllättävänkin helpoksi. Opeteltavaa oli kuitenkin paljon.

– Ihan ensin minun piti kasvaa itse ja ottaa vastuu itsestäni ja tyttärestä. En ollutkaan enää teini ja se pieni tyttö itse, Salla miettii.
– Uudenlainen arki piti opetella ja tutustua vauvaan ja itseeni äitinä.

Ensimmäiset kuukaudet sujuivat, mutta vauva-arki osoittautui yksinäiseksi. Oma äiti oli läheinen ja auttoi paljon, muttei korvannut omien kavereiden seuraa.

Musertava yksinäisyys

Ensimmäisten kuukausien jälkeen seinät alkoivat kaatua päälle. Päivät toistuivat samanlaisina ja olivat kaksin vauvan kanssa todella pitkiä, vaikka puoliso tulikin kotiin iltaisin ja arki periaatteessa sujui. Omat ystävät olivat kaikonneet.

– Ehdottelin kärrykävelyitä tai kutsuin kavereita kylään, mutta emme oikein vauvan kanssa mahtuneet mukaan entisiin puuhiin.

Vaati valtavasti ponnisteluja etsiä itselle seuraa. Tutun kautta Salla kuuli Facebookin Naisten huone- ryhmästä. Avoimesta ryhmästä löytyi muutama samassa elämäntilanteessa oleva äiti omalta alueelta. Toisetkin olivat vauvan kanssa kotona ja kaipasivat seuraa. Tapaamisia sovittiin läheiseen leikkipuistoon ja kirjastoon. Toisten äitien seura ja päivien jakaminen teki vauva-ajasta valoisampaa ja uusista ystävistä tuli henkireikä.

Toiset palasivat vauva-ajan jälkeen töihin, mutta Salla oli kotona, kunnes tytär meni eskariin.

– Päivät olivat superyksinäisiä ja ilo oli hukassa. Vaihtelin jatkuvasti huonejärjestystä kotona ihan vain tylsyyteeni, Salla muistelee.
– Välillä yksinäisyyteen olisi voinut vain vajota. Oma merkitys tuntui katoavan ja sohvalta sai tosissaan kiskoa itsensä ylös. Mietin välillä olinko masentunut, kun mikään ei huvittanut.

Töitä ei löytynyt ja päivät täyttyivät työn hakemisesta ja työpaikkojen selailusta. Myös parisuhde oli kovilla, kun perheen talous oli tiukilla ja toisen aikuisen toimeentulon varassa. Lyhyitä pätkiä töitä löytyi, mutta mikään ei kestänyt kovin pitkään.

– Vaikeinta vanhemmuudessa on ollut jatkuva puute rahasta.

”Lapsi on muuttanut minut”

Vanhemmuuden myötä Salla kertoo oppineensa eniten itsestään. Teininä ja lapsena hyvin ujo ja vetäytyvä nuori nainen on oman lapsen myötä löytänyt itsestään rohkean naisen. Sosiaaliset tilanteet eivät pelota ja luottamus itseen on vahvistunut.

– Olen aivan eri ihminen kuin ennen tyttären syntymää. Uskallan sanoa omia mielipiteitä ja keskustella toisten vanhempien kanssa. En pelkää enää tuoda mielipiteitäni, Salla toteaa.

Tyttärestä on kasvanut äitinsä kaltainen; rauhallinen mutta tarvittaessa topakka. Eskarilainen pitää tarkasti huolta, että vieraat muistavat pestä kätensä.

– Ella mielellään tarkkailee sivusta, jos muut kaverit tekevät tyhmyyksiä. Ihan kuin minä pienenä, Salla muistelee.

Pienikin apu auttaa

Salla muistuttaa toisille vanhemmille, että apua kannattaa pyytää ja uskaltaa ottaa vastaan.

Hän toivoo toisille äideille rohkeutta. Itse hän olisi toivonut, että joku olisi tarjonnut hänelle edes pientä apua, kun päivät olivat mustimmillaan. Hän muistuttaa, että pienikin apu voi auttaa seuraavaan päivään.

– Kuuntele ja kysy kuulumisia. Älä painosta hakemaan apua.

Kahdeksatta äitienpäivää 14.5.2023 Salla aikoo viettää rakkaan tyttärensä kanssa.

– Tyttö on ostanut itse lahjankin kaverinsa kanssa koulupäivän jälkeen, Salla ihmettelee ajan kulumista.

Kohtaamispaikat auttavat yksinäisyyteen

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset ylläpitävät vauvaperheiden kohtaamispaikkoja ympäri Suomea. Kohtaamispaikoissa vanhemmat voivat tavata toisiaan, viettää aikaa yhdessä ja saavat apua ammattilaiselta.

Vuonna 2022 yhdistysten kohtaamispaikoissa oli kävijöitä lähes 9000.

Lue kohtaamispaikkatoimintaa järjestävät yhdistykset.

Tee lahjoitus äitienpäivän kunniaksi,
jotta jokainen äiti saisi tukea
ja asiantuntevaa apua ajoissa.