Ero lapsiperheessä Uusimmat

ETKL:n asiantuntijat: “Ero tapahtuu yhä useammin jo vauva-aikana”

Vaikka lapsiperheiden erojen kokonaismäärä ei Suomessa ole kasvanut merkittävästi, eroaminen tapahtuu yhä useammin jo silloin, kun perheessä on vauva tai taapero. Tämä kertoo perheiden kuormituksesta, mutta myös siitä, miten hyvin yhteiskunta onnistuu tukemaan perheitä kaikkein haavoittuvimmassa elämänvaiheessa.

26.5.2026

Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntijat Päivi Hietanen ja Tanja Henttonen painottavat, että vauvavaiheessa tapahtuvia eroja ei voi selittää yksilöiden ”kevyinä valintoina”. Kyse ei ole hetken mielijohteesta tai sitoutumisen puutteesta, vaan laajemmasta ilmiöstä, jossa parisuhde, vanhemmuus ja arjessa jaksaminen joutuvat samanaikaisesti kovalle koetukselle. Vauva-aika muuttaa elämää kokonaisvaltaisesti ja yhtäaikaisten paineiden yhteisvaikutus tekee tilanteesta monille perheille poikkeuksellisen kuormittavan.

Eroaminen aikaistuu

Tilastojen mukaan vanhempien ero on yleisintä lasten ollessa 2–4-vuotiaita, mutta ammattilaisten ja järjestöjen kokemuksen perusteella yhä useampi ero tapahtuu jo tätä aiemmin, jopa vauva-aikana.
Päivi Hietanen: “ Ilmiö näkyy selvästi Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten eroauttamisen palveluissa”.

Vauva-ikäisten lasten vanhemmat hakevat yhä useammin tukea eroon liittyviin pohdintoihin. Usein kyse ei ole yksittäisestä kriisistä, vaan pitkäkestoisesta kuormituksesta.”

Vauva-aika toimii ongelmien suurennuslasina

Erojen aikaistuminen kertoo ennen kaikkea vauva-ajan erityisestä kuormittavuudesta. Vauvan syntymä muuttaa arkea, rooleja ja parisuhteen dynamiikkaa nopeasti ja kokonaisvaltaisesti. Samalla se voi paljastaa jännitteitä ja ristiriitoja, jotka aiemmin ovat pysyneet hallinnassa tai taka-alalla.

Kun voimavarat ovat vähissä ja arki vaatii jatkuvaa sopeutumista, parisuhteen haavoittuvuudet tulevat näkyviin aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. Näin vauva-aika toimii ikään kuin suurennuslasina: ongelmat eivät synny tyhjästä vaan tekee olemassa olevat haasteet vaikeammiksi ohittaa tai lykätä.

Vauvaperheiden stressi on todellinen ja kasautuva ilmiö

Vauvan syntymä on yksi aikuiselämän suurimmista muutoskohdista. Vauva-aikaan voi liittyä paljon stressiä, uupumusta ja ahdistusoireita. Eikä kyse ole vain yksittäisistä perheistä. Tanja Henttonen: “ Elämme poikkeuksellisen kuormittavaa aikaa”: Työttömyys, etuuksien leikkaukset, taloudellinen epävarmuus ja maailmanlaajuiset kriisit luovat turvattomuutta, joka heijastuu suoraan vauvaperheiden arkeen.”

Tämä tulee esiin myös Ensi‑ ja turvakotien liiton Mikä tuottaa iloa? -vauvaperhekyselyn tuloksissa. Vastanneet perheet kuvasivat arkeaan ristiriitaiseksi. Vaikka vauva itsessään koetaan voimakkaana ilon ja merkityksellisyyden lähteenä, arjen kuormitus on monille perheille samanaikaisesti suurta.

Jaksamista heikentävät erityisesti jatkuva unenpuute, tukiverkkojen vähäisyys sekä parisuhteessa koetut haasteet, joihin liittyy usein myös arjen vastuiden ja hoivatyön epätasainen jakautuminen. Kun lepo jää vähäiseksi ja apua on vaikea saada läheisiltä tai palvelujärjestelmästä, kuormitus kasautuu helposti yhden tai molempien vanhempien harteille.

Tämä heijastuu paitsi vanhemman omaan hyvinvointiin myös parisuhteen toimivuuteen ja koko perheen arkeen. Kyselyn tulokset osoittavat, että vauvaperheiden jaksaminen rakentuu monien samanaikaisten tekijöiden varaan eikä arjen haasteita voi ymmärtää irrallisina yksittäisinä ongelmina.

“Stressi ei jää vain vanhemman sisäiseksi kokemukseksi. Pitkittynyt kuormitus heikentää kykyä empatiaan ja vastavuoroiseen vuorovaikutukseen, mikä lisää parisuhdekonflikteja ja voi aikaistaa eroa”

Erot eivät ole epäonnistumisia

Hietanen korostaa, että vauvaperheiden eroista puhuttaessa on tärkeää välttää epäonnistumisen leimaa. “Ero voi joskus olla ainoa mahdollinen ja oikea ratkaisu. Lapsen turvallisen kehityksen näkökulmasta keskeistä ei ole se, pysyvätkö vanhemmat yhdessä, vaan se, millainen vanhempien välinen suhde on.

” Olennaista on, miten vanhemmat kykenevät toimimaan yhteistyössä ja kantamaan vastuuta lapsesta myös eron jälkeen. Vauvan perusturvallisuus rakentuu varhaisessa vuorovaikutuksessa ja arjen ennakoitavuudessa”.

Siksi vauva-aikana tapahtuvat erot korostavat erityisesti aikuisten vastuuta toimia vauvalähtöisesti riippumatta siitä, asuvatko vanhemmat yhdessä vai erillään. Toimivassa yhteisvanhemmuudessa vauvan koti ja turva rakentuvat vanhempien välisestä suhteesta, ja kyvyssä tehdä yhteistyötä vauvan parhaaksi.

Perhekäsitys on muuttunut

Hietanen muistuttaa, että vauvaperheiden eroja ei voi tarkastella irrallaan muuttuneesta perheellistymisestä.

“Yhä useampi lapsi syntyy muuhun kuin perinteiseen isä–äiti‑ydinperheeseen, ja perheet ovat monimuotoisempia kuin aiemmin. Tämä itsessään ei ole ongelma, mutta se edellyttää palvelujärjestelmältä joustavuutta ja ymmärrystä erilaisista perhemuodoista”.

Samalla se haastaa myös ajattelua siitä, millaista tukea perheet tarvitsevat ja missä elämänvaiheessa. Jos palvelut ja perhepolitiikka rakentuvat kapean perhemallin varaan, osa perheistä jää väistämättä katveeseen.

Vauvavaiheessa tapahtuvat erot tekevät näkyväksi sen, että perheiden todellisuus on monimuotoinen; tuen on vastattava tätä todellisuutta, ei oletusta yhdestä oikeasta tavasta olla perhe.

Palvelujärjestelmä ei kohtaa perheiden todellista avuntarvetta

Yksi keskeinen havainto vauvaperheiden tilanteesta liittyy palveluihin. Perheille tarjotaan usein erilaista keskustelutukea ja ratkaisuja vuorovaikutuksen ongelmiin, vaikka heidän avuntarpeensa liittyy arjessa selviytymiseen.

Tanja Henttosen mukaan tämä ristiriita toistuu vauvaperhekyselyissä:

“Vanhemmat kaipaavat apua konkreettisiin asioihin, kuten esimerkiksi kotiaskareisiin tai hetkelliseen arjen keventämiseen. Silti tarjolla on usein vain keskustelua.”

THL:n ja Ensi- ja turvakotien liiton selvitysten mukaan jopa kolmannes avun tarpeessa olevista vauvaperheistä jää ilman tarvitsemaansa tukea. Kun apu tulee liian myöhään tai ei vastaa arjen todellisuutta, kuormitus ehtii kasvaa liian suureksi.

Pitääkö olla huolissaan?

Vauvavaiheessa tapahtuvilla eroilla on vaikutuksia, jotka ulottuvat paljon yksittäistä perhettä laajemmalle. Varhainen ero lisää yksinhuoltajuutta ja perheiden taloudellista haavoittuvuutta, sillä ero heikentää usein perheen toimeentuloa juuri silloin, kun menot ovat suurimmillaan ja vanhempien työmarkkina-asema voi olla vielä hauras. Ero myös kasvattaa palvelujärjestelmän kuormitusta: tarvitaan enemmän sosiaali-‑ ja terveyspalveluja, taloudellista tukea sekä myöhemmin usein myös lapsen kehitystä ja hyvinvointia tukevia palveluja.

Tutkimusten ja selvitysten mukaan varhaiset perhe-elämän kriisit voivat lisätä lapsen ja vanhemman myöhempää tuen tarvetta lapsuudessa ja nuoruudessa, erityisesti jos kuormitus pitkittyy eikä perhe saa ajoissa oikeanlaista apua.

Siksi vauvaperheiden eroissa ei ole kyse vain yksittäisten vanhempien valinnoista tai parisuhteen epäonnistumisesta, vaan siitä, miten yhteiskunta onnistuu tukemaan perheitä kaikkein herkimmässä vaiheessa. Vauva-aika on hetki, jolloin rakentuvat perusturvallisuus, vanhemmuuden voimavarat ja koko perheen tuleva hyvinvointi.

Jos tuki jää riittämättömäksi juuri silloin, seuraukset näkyvät paitsi perheiden arjessa myös pitkällä aikavälillä yhteiskunnallisina kustannuksina.

Apua silloin, kun sitä tarvitaan – matalan kynnyksen tuki eri elämäntilanteissa

Ensi‑ ja turvakotien liitto ja sen jäsenyhdistykset tarjoavat perheille matalan kynnyksen tukea silloin, kun elämä horjuu. Palvelut ovat maksuttomia, nimettömästi saatavia ja avoimia ilman lähetteitä tai pitkiä jonotusaikoja. Digitaaliset chat‑palvelut ja paikalliset avopalvelut täydentävät toisiaan ja mahdollistavat avun saamisen ajoissa – ennen kuin kuormitus kasvaa kriisiksi.

Ero lapsiperheessä on yksi yleisimmistä syistä hakea apua ETKL:n palveluista. Apua eroon ‑chatissa vanhemmat voivat pohtia eroa tai saada tukea erotilanteeseen, vanhemmuuteen ja arjen järjestymiseen. Chatissa käydään vuodessa noin 1400 keskustelua. Nimettömyys madaltaa kynnystä hakea apua erityisesti silloin, kun tilanteeseen liittyy häpeää tai epävarmuutta.

Jäsenyhdistysten eroauttamisen avopalveluissa perheet saavat maksutonta keskusteluapua ja tukea vanhemmuuteen eron eri vaiheissa. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä toisen vanhemman kanssa, ja myös lapset ja nuoret voivat tavata omaa työntekijää. Työskentely tukee arjen toimivuutta ja lapsen tarpeiden huomioimista eron jälkeen. Vaikuttavuus näkyy selvästi: valtaosa vanhemmista kokee hyvinvointinsa kohentuneen tuen avulla, ja asiakkaiden toiveikkuus ja turvallisuuden tunne vahvistuvat.

Henttonen, Ensi‑ ja turvakotien liiton vaativan vauvatyön erityisasiantuntija, korostaa, että varhainen tuki on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää.

“Kun perheitä tuetaan ajoissa, voidaan ehkäistä raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta myöhemmin.”

Päivi Hietanen on Ensi‑ ja turvakotien liiton Ero lapsiperheessä ‑työn asiantuntija. Hän on erikoistunut varhaiseen ja ennaltaehkäisevään eroauttamiseen sekä matalan kynnyksen tukeen lapsiperheiden erotilanteissa. Hietasella on vahvaa osaamista erityisesti verkkoauttamisessa, verkostoyhteistyössä sekä vapaaehtois‑ ja vertaistoiminnan kehittämisessä. Hän vastaa muun muassa Ero lapsiperheessä ‑tilaisuuksista, Erovertaiskahviloista ja erotukihenkilötoiminnasta.

Tanja Henttonen on Ensi‑ ja turvakotien liiton vaativan vauvatyön erityisasiantuntija. Hänen työnsä keskiössä on vaativan vauvatyön kehittäminen sekä jäsenyhdistysten tukeminen eri puolilla Suomea. Henttonen vastaa vauvatyön auditoinneista sekä vauvaperheryhmätoiminnan ja vauvaperheiden kohtaamispaikkatoiminnan koordinoinnista. Hänen asiantuntemuksensa painottuu varhaiseen tukeen, vanhempien jaksamisen vahvistamiseen ja vauvojen hyvinvoinnin edistämiseen.

Lähteitä