Ero lapsiperheessä yhteisvanhemmuus

Kysely: lapsenhuoltolaki ei estä haitantekoa lapsen ja vanhemman suhteelle

Uudistunut lapsenhuoltolaki ei yksinään riitä edistämään vanhempien välistä yhteistyötä tai ehkäisemään huoltoriitoja. Viidennes vastaajista kertoo uudistetun lain vaikuttavan yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa. Perheet tarvitsevat tuekseen toimivat palvelut ja ristiriitatilanteissa apua mahdollisimman varhain. Ensi- ja turvakotien liitto selvitti vanhempien näkemyksiä kyselyllä, johon vastasi 278 vanhempaa. 

Uudistuneessa Lapsenhuoltolaissa haluttiin parantaa lapsen asemaa erotilanteissa ja turvata vanhempien tasavertainen asema huoltajina. Vanhempia velvoitetaan yhteistyöhön lapsen asioissa, eikä toisen vanhemman ja lapsen väliselle suhteelle saisi tehdä haittaa. Ensi- ja turvakotien liiton nimettömässä verkkokyselyssä (9.12.2019–8.3.2020 ja 8.5.-20.9.2020) kartoitettiin eronneiden vanhempien kokemuksia ja näkemyksiä 1.12.2019 voimaan astuneesta uudesta laista. Vastauksia kertyi yhteensä 278: vastaajista 69 prosenttia oli äitejä ja 26 prosenttia isiä. Loput 5 prosenttia olivat sosiaalisia vanhempia 

Lasten biologisista vanhemmista 30 prosentilla huolto- ja tapaamissopimus oli vahvistettu oikeudessa, 40 prosentilla lastenvalvojan luona, 8 prosentillä keskinäisellä sopimuksella ja  4 prosentilla ei ollut sopimusta lainkaan. Peräti 17 prosenttia ilmoitti tilanteen muuksi kuin edellä mainittu. Tällöin sopimus oli rauennut tai vasta tekeillä, vireillä oli oikeudenkäynti tai asiantuntija-avusteinen tuomioistuinsovittelu tai sopimus oli osin vahvistettu lastenvalvojan luona tai käräjäoikeudessa. Sopimuksen tehneistä 77 prosenttia on laatinut sopimuksen ennen uuden lain voimaan astumista. 

Lapsen kuuleminen on lapsen oikeus ja vanhemman velvollisuus 

Uusi laki velvoittaa vanhempia entistä vahvemmin sekä keskustelemaan lapsen kanssa hänen elämäänsä koskevista asioista että huomioimaan lapsen mielipide ratkaisuissa. Vastaajista puolet (50%) ajatteli lain vahvistavan lapsen kuulluksi tulemista paljon tai ainakin jonkin verran. Vastuksista käy ilmi, että lapsen kuuleminen koetaan lapselle tarkoitettuna oikeutena sekä vanhemman velvollisuutena  

Vanhemmat pitävät myönteisenä sitä, että lapsella tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa oman elämäänsä liittyviin asioihin. Lapsen mielipide on tärkeä ja se täytyy selvittää. Vastaajat perustelivat näkemystään myös sillä, että lapsi itse tietää mitä tuntee ja kokee. Puolet (50%) uskoo lain vahvistavan lapsen näkemysten huomioimista paljon tai ainakin jonkin verran. 

Vastaajista 30 prosenttia oli sitä mieltä, että lapsen ja lastenvalvojan keskustelua ei tulisi automaattisesti toteuttaa kaikissa erotilanteissa. Perusteluina esitettiin, että lapsen mielipiteen selvittämisestä ovat ensisijaisesti vastuussa vanhemmat, kuten lainsäädäntökin edellyttää. Vastauksissa näkyy luottamus siihen, että vanhemmat kykenevät asiallisesti sopimaan lasten asioita ja vanhemmat haluavat itse puhua eroon liittyvistä ratkaisuista lapsen kanssa. 

Vanhemmista 70% pitäisi hyvänä, että lastenvalvoja kuulisi aina lasta vanhempien erotessa.

Vanhemmat kertoivat myös huolista lapsen kanssa keskustelemiseen liittyen. Lapsi voi ahdistua tilanteesta tai kokea keskustelun puolen valintatilanteena vanhempien välillä. Pelkona oli lapsen joutuminen toisen vanhemman manipuloinnin kohteeksi. Lapsen näkemysten selvittäminen voi altistaa lapsen vallankäytön kohteeksi, jossa vanhempi pyrkii vaikuttamaan lapsen ajattelutapoihin ja näkemyksiin. 

”Voiko lapsi ilmaista näkökantaansa asiaan, josta hänellä ei ole kokemusta. Mielipiteen ilmaiseminen voi olla lapselle myös vaikeaa.” 

Vanhemmista 70% pitäisi hyvänä, että lastenvalvoja kuulisi aina lasta vanhempien erotessa. Vanhemmat tuovat esiin, etteivät kykene välttämättä itse selvittämään lapsen aitoa mielipidettä. Keskustelu voisi ennaltaehkäistä lapsen vieraannuttamista toisesta vanhemmasta Ulkopuolinen apu voi auttaa selvittämään, ettei toinen vanhempi painosta lasta ja ennaltaehkäisee lapsen joutumista pelinappulaksi vanhempien välille 

Lapsen voi olla helpompi puhua asiasta perheen tilanteesta ulkopuolisen kanssa, varsinkin jos lapsi pelkää pahoittavansa vanhemman mielen, hänen toiveensa on ristiriidassa vanhemman omien toiveiden kanssa tai lapsi ei uskalla ilmaista mielipiteitään. Ulkopuolisesta on apua myös silloin, kun vanhemmilla on hyvin erilaiset käsitykset siitä voiko lapsi ilmaista ajatuksiaan vapaasti. Ammattilaisilta vaaditaankin tilanteissa erityisen hyvää pelisilmää ja osaamista sekä herkkyyttä huomata lapsen toiveet.  

“Vain lasta itseään kuulemalla hänen mielipiteensä on mahdollista selvittää.”

Laki ei estä haitantekoa eikä yhteistoiminnan toteutumista valvota 

Lain edellyttämä vanhempien yhteistoiminta vaatii keskusteluyhteyttä sekä yhteistyöhalua ja kykyä. Kuitenkaan vastaajista 46% ei usko lain vahvistavan vanhempien välisen yhteistyön velvoitetta lainkaan tai vaikuttavan ainoastaan jonkin verran. Vastaajista peräti 78%  oli sitä mieltä, että uusi laki ei muuta heidän tapaansa toimia vanhempana. 

Ne vanhemmat, jotka jo toimivat asiallisesti ja toisiaan kunnioitten, toimivat niin jatkossakin.  Uudistettu lainsäädäntö ei tuo muutoksia jo toimivaan tilanteeseen. Yhteistyön sujuessa vanhemmat kokevat samalla toimivansa lapsen parhaaksi ja he ottavat toisen vanhemman huomioon. Lakiin voi myös vedota ja velvoittaa toista vanhempaa yhteistoimintaan.  

Haitantekoa lapsen ja toisen vanhemman suhteelle ei kuitenkaan uskota lailla kokonaan estettävän.

Osa vastaajista tuo ilmi, että yhteistyö on mahdotonta tulehtuneiden ja riitaisten välien vuoksi. Syinä olivat muun muassa täysin katkennut puheyhteys, toinen vanhempi ei pidä kiinni sovituista asioista tai pidä yhteyttä lapseen. Yhteistyön esteenä mainittiin myös toisen vanhemman kyvyttömyys asialliseen viestintää tai yhteistyöhaluttomuus. Samalla osa vanhemmista pelkäsi, että yhteistyön yrittämisen puute voi johtaa lasten menettämiseen. Riskinä nähtiin yhteistyö velvoitteen mahdollistavan henkisen väkivallan, kun toinen vanhempi voi kiusata tai piinata. 

Yhteistyöpulmiin ei vastausten mukaan lakimuutoksilla vaikuteta, eteenkin kun lain noudattamatta jättämisestä ei seuraa rangaistuksia tai lain noudattamista ei valvota eikä sopimuksia ole pakko vahvistaa tai tehdä.  Vastaajista puolet ajatteli lain turvaavan lapsen ja toisen vanhemman suhteen säilymisen erosta huolimatta. Haitantekoa lapsen ja toisen vanhemman suhteelle ei kuitenkaan uskota lailla kokonaan estettävän. Vastaajista 66% vastasi, että laki ei estä haitantekoa lainkaan tai ainoastaan jonkin verran.  

”Ei pysty suinpäin muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja estämään tapaamisia”

Asuinpaikan muutosta etukäteen ilmoittamista piti hyvänä uudistuksena 59 prosenttia vastaajista. Ilmoittamisvastuu mahdollistaa muutosten ennakoinnin ja lapsen edun mukaiset ratkaisut. Toisen vanhemman muuttaessa voi olla tarpeen neuvotella uudelleen asumisesta, kulujen sekä vastuiden jakautumisesta. Yhteishuoltajuus jo yksistään velvoittaa ilmoittamaan lapsen elämään vaikuttavista muutoksista toiselle vanhemmalle. Toisen vanhemman kuuluu tietää missä lapsi asuu. Aika antaa kaikille mahdollisuuden sopeutua uuteen tilanteeseen.  

”Velvoite lisää vanhempien tietoisuutta, että omat ratkaisut vaikuttavat myös toisen vanhemman elämään.”   

Ilmoitusvelvollisuutta eivät kaikki kannattaneet, sillä aina muutosta ei tiedä kolmea kuukautta aiemmin eikä kaikkia elämänkäänteitä voi aina ennakoida etukäteen. Muuton ei katsottu enää kuuluvan toiselle vanhemmalle. Pelkona vastaajilla oli mahdollisen kiusanteon tai kontrollin mahdollistuminen ja ilmoittaminen voi altistaa eron jälkeiselle vainolle Ja toisaalta, vanhempi, joka ei ole osallisena lapsen arkeen ei tarvitse tietoa muutosta.  

Väkivalta olisi huomioitava paremmin lapsen elämään liittyvissä ratkaisuissa 

Vanhemmat ovat huolissaan henkisestä ja fyysisestä väkivallasta sekä kaltoinkohtelusta, joille lapsi voi altistua vanhemman toiminnan seurauksena.  Aina sovinnollisuus ja hyvä ero ei ole mahdollinen, johtuen parisuhdetta ja perhe-elämään kuormittaneesta väkivallasta ja valta-asetelmasta, joka pitää sisällään alistamista, painostusta ja uhkailua oman tahdon mukaiseen toimintaan. Vanhempi voi asettaa erilaisia ehtoja toiselle vanhemmalle esimerkiksi tapaamisten toteutumiseksi. 

Vastaajista 63% vastasi, ettei laki suojaa lasta lainkaan tai ainoastaan jonkin verran edellä mainituilta tilanteilta. Vastuksissa nostettiin esille suru siitä, että lakiuudistus ei tuonut parannusta niille, jotka ovat joutuneet eroamaan väkivallan vuoksi, sillä väkivalta ei aina pääty eroon. Väkivallan kokemukset ovat altistaneet toisen vanhemman sekä lapset jatkuvalle pelolle.  

Erossa avun hakemisen tulisi olla normaali käytäntö.

Vastaajat toivovat, että väkivalta tulisi huomioida aiempaa paremmin lapsen elämää koskevissa ratkaisuissa.  Muutamissa vastauksissa peräänkuulutettiin lapsen oikeutta turvalliseen lapsuuteen, jopa ilman toista vanhempaa, jos vanhempi ei ole kykenevä vanhemmuuteen. Väkivallan loppumisen olisikin oltava ehdoton vaatimus neuvoteltaessa lasta koskevista sopimuksista, niin lastenvalvojan luona, sovittelussa kuin tuomioistuimessakin. 

”Pelkään lapseni toista vanhempaa ja lapsi pelkää häntä myös. Mikään taho ei ole koskaan ottanut näitä seikkoja huomioon. Toinen vanhempi on uhkaillut lasta paljon ja lapsen motiivi käydä tapaamisissa on, ettei vielä pahempaa tapahtuisi.”

” Laki itsessään ei velvoita tai saa aikaan mitään. Tarvitaan ihmisiä soveltamaan lakia.”

Ero päättää aikuisten toimimattoman parisuhteen, mutta lapsen on jatkettava elämäänsä vanhempiensa varassa. Vanhempien keskinäisellä vuorovaikutuksen tavalla on suuri merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille eron jälkeen. 

Kyselyn vastaukset vahvistavat ajatuksen siitä, että hyväkään lainsäädäntö ei yksinään riitä auttamaan lapsia ja vanhempia. Lain hyvän hengen toteutumisen tueksi tarvitaan toimiva eropalvelujärjestelmä, erilaisia tuenmuotoja aina eron varhaisesta vaiheesta vaativimpiin tilanteisiin. Perheitä kohtaavien ammattilaisten on tarjottava aktiivisesti apua eroaville vanhemmille ja autettava vanhempia keskustelemaan erosta ja sen mukaan tuomista muutoksista lapsen kanssa. Erossa avun hakemisen tulisi olla normaali käytäntö.  

Vanhemmat toivoivat työn tekemiseen riittävästi resursseja, työkäytäntöjen kehittämistä sekä koulutusta lapsen kanssa työskentelyyn ja lapsen sensitiiviseen kuulemiseen ja mielipiteen selvittämiseen. Vanhemmat toivovat lisäksi, että jokaisen perheen tilanne arvioitaisiin aina yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti.  

”Eroapua pitäisi tarjota vahvemmin, kun ero antaa viitteitä kriisiytyvästä tilanteesta.” 

Ero lapsiperheessä -työ

Ensi- ja turvakotien liitto tukee eron jälkeistä vanhemmuutta monin tavoin. Vuonna 2019 sen palveluita käytti 4487 erotilanteessa olevaa vanhempaa tai lasta. Ero lapsiperheessä -työtä tehdään 20 yhdistyksessä, joista 15:ssa ylläpidetään auditoituja tapaamispaikkoja. Asiakaspalveluita ovat erovertaisryhmät, yksilö- ja paritapaamiset, vertaistoiminta sekä infotilaisuudet.

  • Apuaeroon.fi-sivusto tarjoaa kahdenkeskisen chatin lisäksi oman chatin lapsille ja nuorille. Palveluhausta voi etsiä eropalvelut omalta paikkakunnalta. Sivustolla vierailee 20 000 kävijää kuukaudessa.
  • Vanhemman opas – tietoa ja tukea lapsiperheen eroon kokoaa keskeisimmät asiat vanhemman ja lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.
  • Kaksi kotia -sovellus yhdistää eroperheen vanhemmat ja lapset. Sovellus auttaa vanhempia sopimaan asioista ja luomaan lapselle ennustettavan arjen.
  • Tukikeskus Varjo tarjoaa tukea ja neuvoja eron jälkeisen vainoon. Turvassa-hanke (2019-2021) keskittyy palveluiden ja moniammatillisen työn kehittämiseen haasteellisissa erotilanteissa ja pitkittyneissä huoltoriidoissa.