Päiväryhmän turvallinen kupla kannattelee vauvaperhettä

Tukea vanhemmuuteen, arkeen ja päivärytmeihin, vertaistukea muilta äideiltä, kannustusta ja kavereita. Muun muassa tällaisia asioita kolmen lapsen äiti Irina Hätönen, 42, ja viiden lapsen äiti Pauliina Vuorela, 39, kokevat saaneensa Ensi- ja turvakotien liiton vauvaperheiden päivätoiminnasta.

Irina on osallistunut vauvansa kanssa Lappeenrannan Pirpana-ryhmän toimintaan ja Pauliina Imatran Liekku-ryhmään. Kolmena päivän viikossa kokoontuva turvallinen, pieni ryhmä ohjaajineen, äiteineen ja vauvoineen on lisännyt voimia ja jaksamista.

– Ryhmässä sanotaan, että sinä olet hyvä äiti ja että teet asioita oikein. Sellainen antaa paljon, summaa Irina.

Uudestaan mukaan

Kun Irina alkoi odottaa kuopustaan pari vuotta sitten, hän tiesi heti, että haluaa vauvan synnyttyä osallistua Etelä-Karjalan perhetyön kehittämisyhdistyksen päiväryhmä Pirpanan toimintaan.

Pirpana oli Irinalle tuttu, sillä hän oli ollut mukana Pirpanassa myös keskimmäisen lapsensa kanssa. Kokemus oli ollut hyvä.

– Esikoiseni sain parikymppisenä. Silloin taisin olla vielä niin nuori, etten ymmärtänyt ottaa minulle tarjottua apua vastaan. Sen jälkeen minulla ei ole ollut mitään kynnystä, vaan olen ollut kiitollinen kaikesta siitä avusta, jota olen saanut.

Pauliina Vuorela lähti mukaan vastaavaan Imatralla toimivaan Vuoksenlaakson vammais- ja perhetyön yhdistyksen Liekku-ryhmään jo raskausaikana kuopusta odottaessaan. Pauliinallekin päiväryhmä oli tuttu, sillä hän oli osallistunut toimintaan myös aiemmin.

– Facebookissa tuli vastaan ilmoitus, että ryhmässä on tilaa. Ensin mietin, että olenko jo yli-ikäinen, mutta päätin kuitenkin kysyä, mahtuuko mukaan. Oli positiivinen yllätys, että pääsin aloittamaan ryhmän jo raskausaikana.

Monta tietä ryhmään

Ensi- ja turvakotien liiton päiväryhmät ovat kuntouttavaa vauvaperhetyötä, joka on tarkoitettu alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille ja lapsille sekä vauvaa odottaville perheille. Yleisin tulosyy on vanhemman mielenterveysongelmat, mutta usein taustalla on kasaantuneiden ongelmien vyyhti. Matalan kynnyksen varhainen apu ehkäisee vaikeuksien syvenemistä.

Irina ja Pauliina pohtivat, että päiväryhmä auttaa myös lievemmissä vaikeuksissa, kuten heidän tapauksissaan.

– Ei tarvitse olla mitään suuren luokan kriisiä. Täällä maakunnissa ryhmiin mahtuu yleensä hyvin mukaan. Kannattaakin ottaa rohkeasti yhteyttä, jos tuntuu, että tarvitsee tukea vauvan kanssa, Pauliina kannustaa.

Pauliina odotti kuopustaan yksin ja elämäntilanne oli muutenkin kuormittava. Hänellä on taustalla työuupumus hoitoalalta ja hän käy Kelan tukemassa kuntoutusterapiassa. Kotona on myös yksi lapsi, jolla on adhd ja autismikirjon häiriö.

– Kun vauva syntyi, imetys ei ottanut onnistuakseen eikä vauvan paino noussut. Alku oli tosi haastavaa. Olin itse käynyt imetysohjaajan koulutuksen ja ajattelin, että kyllä imetys sujuu, kun sitkeästi yrittää. Oli hyvä oivaltaa, että aina asiat eivät vain mene käsikirjoituksen mukaan.

Irinan tie päiväryhmään kulki vauvaperhetiimin kautta.

– Me menimme ensin neuvolan ohjaamana vauvaperhetiimiin, koska miehelläni ja minulla oli haasteita parisuhteessa. Vauvan synnyttyä kaipasin tukea jaksamiseen ja rytmiä arkeen. Erityisen hankalaa minulle on ollut ylläpitää järkevää päivärytmiä. Herkästi sitä vauvan kanssa solahtaa sellaiseen aikatauluttomaan olemiseen.

Puuhia ja unelmia

Irinan ja Pauliina ovat vauvoineen viihtyneet päiväryhmässä tälläkin kertaa. Puolen vuoden ajan kokoontuvasta ryhmästä muotoutuu tiivis ja turvallinen ”kupla”. Samalla syntyy luottamuksen ilmapiiri, jossa uskaltaa jakaa vaikeitakin asioita.

Runsaaseen neljään tuntiin mahtuu monenlaista tekemistä.

– Yleensä aamu alkaa niin, että menemme heti ulos, kävelylle tai leikkipuistoon. Sisälle palattua ohjelmassa voi olla vaikkapa jotain muskarijuttua, sen jälkeen lounas ja lasten päiväunet. Päiväunien aikana on usein jotain ohjelmaa äideille, esimerkiksi viimeksi teimme unelmakartan. Lopuksi on vielä välipala ja kahvit, Pauliina kertoo.

Lisäksi Pauliinan ryhmän äidit pääsivät ryhmän alussa ja lopussa kylpylään rentoutumaan. Se oli äitien oma hetki, jonka aikana ohjaajat hoitivat lapset.

Päiväryhmäjaksoon kuuluu myös viiden päivän leiri Ensi- ja turvakotien liiton koulutuskeskus Sopukassa Sipoossa.

Kun Irina ja Pauliina olivat leirillä viime kesänä, he alkoivat katsella toisiaan, että onpa tutun näköinen nainen. Kävi ilmi, että he olivat olleet yhtä aikaa leirillä myös nyt 12-vuotiaiden lastensa kanssa.

Eväitä elämään

Pauliinan kotona, lipaston päällä, on taulu, johon päiväryhmän muut äidit ovat kirjoittaneet Pauliinasta myönteisiä asioita. Taulussa lukee muun muassa näin: avarakatseinen, älykäs, rohkea, vahva, luotettava, ihana.

Yksi parhaista asioista, joita päiväryhmästä saa, on muiden äitien tuki ja seura. Pauliina on solminut päiväryhmissä ystävyyssuhteita ja saanut joistakin heistä myös kummeja lapsilleen.

Irina pohtii, että hänelle ehkä tärkeintä on ollut saada varmuutta omaan äitiyteensä.

– Olen aina sanonut, että esikoisen kasvatin järjellä, keskimmäisen tunteella ja nyt kuopuksen kanssa yritän saada mukaan sekä tunnetta että järkeä. Äitiys on jatkuvaa oppimista, sillä jokainen lapsi on erilainen.

Irina sanoo olevansa kiitollinen kaikesta siitä avusta ja tuesta, jota hän on saanut.

– Toivon, ettei kukaan jäisi ilman siksi, että resursseja ei ole tarpeeksi. Vauva- ja lapsiperheet tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen.