Pidä kiinni -hoidon vaikutukset vahvistettiin laajassa tutkimuksessa – vauvat ja vanhemmat hyötyvät
Pidä kiinni -hoito parantaa päihdeongelmaisen vanhemman ja hänen pienen lapsensa hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Laaja seurantatutkimus osoitti, että myös vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksessa tapahtuu hoidon myötä positiivisia muutoksia. Vauva ja vanhemmat saavat mahdollisuuden jatkaa elämistä yhteisessä kodissa.
Vanhemman päihteidenkäyttö vaarantaa lapsen kehityksen monin tavoin. Päihdeongelmaisten vanhempien lapsilla todetaan selvästi tavanomaista enemmän terveydellisiä ongelmia. Aivojen kehityksen häiriintyminen voi johtaa keskittymis- ja oppimisvaikeuksiin. Sosioemotionaalisten ongelmien ja psyykkisten sairauksien riski kasvaa.
Päihteitä käyttävien vanhempien lapsella tiedetään olevan moninkertainen riski sairastua itse riippuvuusongelmiin. Vanhempien päihteettömyyttä ja vanhemmuutta tukeva kuntoutus ennaltaehkäisee siten lapsen mielenterveyden ja hyvinvoinnin heikkenemistä.
Ensi- ja turvakotien liiton ja sen jäsenyhdistysten 1990-luvulta saakka kehittämän Pidä kiinni -hoitomallin tavoitteena on juuri tällaisen kuntoutuksen tarjoaminen. Vanhemman päihteettömyyden ja vanhemmuuden ohella tuetaan vanhemman ja lapsen varhaista vuorovaikutusta. Vauvalle pyritään näin takaamaan fyysisesti ja psyykkisesti turvalliset kasvuolosuhteet.
Päihdekuntoutus, vanhemmuustaitojen kehittäminen ja vuorovaikutuksen edistäminen kulkevat käsi kädessä äidin raskausvaiheesta alkaen. Pidä kiinni –hoitojärjestelmää voidaankin luonnehtia vauvalähtöiseksi päihdekuntoutukseksi.
Ensikodeissa järjestettävien kuntoutusjaksojen pituudet vaihtelevat muutamista kuukausista puoleentoista vuoteen. Avopalveluissa kuntoutus voi kestää yli kolmekin vuotta.
Helsingin yliopisto ja Ensi- ja turvakotien liitto toteuttivat vuosina 2020-24 valtakunnallisen seurantatutkimuksen, jossa seurattiin Pidä kiinni -hoitoon osallistuneiden vanhempien kuntoutumista vanhemmuuden keskeisillä osa-alueilla ja heidän lastensa hyvinvointia. Vastuututkijana toimi psykologian tohtori Saara Salo Helsingin yliopistosta.
Kuntoutuksesta todettiin olevan hyötyä sekä päihdeongelmaisille vanhemmille että heidän lapsilleen.
Vanhempien fyysinen kunto kohentui, masennusoireet vähenivät ja tunnesäätelytaidot vahvistuivat hoidon aikana. Varsinkin pidemmissä hoidoissa äitien oma kiintymysmalli muuttui turvallisemmaksi.
Lapsista tuli emotionaalisesti aloitteellisempia, ja heidän kehityksensä normalisoitui. Hoidon jälkeen valtaosa lapsista pääsi kotiin oman vanhemman kanssa.
Riskitekijöiden rypäs
Tutkimukseen osallistui 89 vanhempaa ja 93 lasta kolmestatoista Pidä kiinni -kuntoutusyksiköstä eri puolilta Suomea. Äitejä oli 66, isiä 23.
Suurin osa vanhemmista tuli hoitoon lastensuojelun ohjaamina. Vaihtoehtona kuntoutukseen osallistumiselle olisi useissa tapauksissa ollut lapsen huostaanotto.
Vanhemmat olivat kokeneet paljon kaltoinkohtelua ja laiminlyöntejä omassa lapsuudessaan, ja heidän koulutustasonsa oli matala. Päihdeongelman ohella noin puolella heistä oli vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Suurin osa vanhemmista oli päihteiden sekakäyttäjiä.
Nämä ovat riskitekijöitä, jotka voivat haitata olennaisesti ihmisen toimintaa vanhempana, erityisesti myönteisessä vuorovaikutuksessa olemista lapsen kanssa.
Kaikki lapset olivat altistuneet sikiöaikana äidin päihteidenkäytölle. Kolmasosalla vauvoista havaittiin vieroitusoireita syntymän jälkeen.
Vanhempien ja lasten hyvinvointia seurattiin kolmessa vaiheessa: hoidon alussa ja lopussa sekä puoli vuotta hoidon päättymisestä. Vanhempien kuntoutumista seurattiin itsearviointilomakkeiden avulla. Haastattelut jouduttiin perumaan koronapandemian vuoksi.
Tutkimuksessa hyödynnettiin myös hoitohenkilökunnan keräämiä rekisteritietoja.
Korona-aikana alkoholin ongelmakäyttö Suomessa lisääntyi ja huumeongelmat pahenivat. Päihteitä käyttävien äitien pääsy kuntoutukseen vaikeutui huomattavasti.
Lapset kehittyivät normaalisti
Fyysiset terveysongelmat vähenivät 54 prosentilla Pidä kiinni -kuntoutukseen osallistuneista äideistä ja 44 prosentilla isistä.
Ulkopuolinen arvioitsija raportoi, että 92 prosentilla lapsista kehitys oli normaalia. Lieviä ongelmia sosiaalisissa taidoissa tai motorisessa kehityksessä havaittiin 8 prosentilla lapsista.
Terveydentila arvioitiin hyväksi 76 prosentilla hoidon aikana syntyneistä lapsista. Ennen hoitoa syntyneillä lapsilla luku oli 53 prosenttia.
Hoidon jälkeen 82 prosenttia äideistä ja 63 prosenttia isistä kotiutui lapsensa kanssa.
Äidit kokivat, että heidän lastensa aloitteellisuus emotionaalisessa vuorovaikutuksessa lisääntyi hoidon aikana. Kielteinen vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä katkesi, ja myönteinen vuorovaikutus vahvistui pysyvästi.
Hoitoon tulevilla vanhemmilla oli traumatisoivia lapsuusajan kokemuksia. Tämä voi näkyä välttelevyytenä tai ahdistuneisuutena läheisissä ihmissuhteissa aikuisiällä. Yksi seurantatutkimuksen merkittäviä tuloksia oli, että äitien aikuisiän kiintymysmalli muuttui turvallisemmaksi hoidon aikana.
Muutos oli sitä pysyvämpi, mitä pitemmän kuntoutuksen äiti kävi läpi. Luottamuksellisen hoitosuhteen syntyminen vie aikaa, kun kuntoutettava on haavoittunut aiemmissa läheisissä ihmissuhteissaan.
Mielenterveyden tukemisen haaste
Seurantatutkimukseen osallistuneilla vanhemmilla oli paljon mielenterveysongelmia päihdeongelmien lisäksi. Sekä äitien että isien masennusoireet vähenivät hoidossa, joskin puoli vuotta hoidon päättymisestä oireilu jälleen lisääntyi.
Myös äitien kyky säädellä tunteitaan kohentui hoidon aikana, mutta tämäkin hoitotulos heikkeni ajan kuluessa.
Vaikka Pidä kiinni -hoitomalliin sisältyy monia mielenterveyttä tukevia peruselementtejä, aikuispsykiatrista hoitoa se ei kuitenkaan ole. Päihdeongelman hoito on usein ensisijaista.
Tutkija Saara Salo ja dosentti Marjo Flykt Helsingin yliopistosta toteavat tutkimusraportissaan tulosten viittaavan siihen, että vanhempien mielenterveyden hoitamista olisi tärkeää jatkaa intensiivisen kuntoutusjakson jälkeen.
Pitkät hoitojaksot olivat hyödyllisiä paitsi vanhemman hyvinvoinnin myös vanhemman ja lapsen välisen suhteen kannalta. Pitempi hoito vaikuttaa lisäävän lapsen emotionaalista kykyä ilmaista aidosti omia tunnetarpeitaan.
Eniten traumatisoituneet äidit saattavat hyötyä hoidosta joiltain osin jopa muita paremmin, mitä tutkijat pitävät yllättävänä tuloksena.
Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat kokivat, etteivät heidän omat vanhempansa olleet kiinnostuneita katsomaan asioita lapsen näkökulmasta. Varhaisia kaltoinkohtelun kokemuksia ei voi poistaa, eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Ihmisen sisäistämä kokemus vanhempiensa kyvystä ymmärtää häntä lapsena on kuitenkin jotain, jonka kanssa voidaan työskennellä myös nykyhetkessä.
Haitallisten toimintamallien siirtyminen sukupolvelta toiselle on mahdollista katkaista, mikäli lapsuudessaan traumatisoituneet vanhemmat saavat vahvaa tukea omalle vanhemmuudelleen. Pidä kiinni -hoidossa työntekijät auttavat vanhempia havainnoimaan lastaan ja tunnistamaan hänen tarpeitaan arjen tilanteissa.
Varhainen puuttuminen tärkeää
Päihdeongelmaisten vanhempien taustoihin liittyvien riskitekijöiden vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että ongelmiin puututaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Vaikuttavalta hoidolta vaaditaan varhaisen aloituksen lisäksi intensiivisyyttä ja kohdentumista useaan eri osa-alueeseen samanaikaisesti.
Tutkijoiden johtopäätös on, että vaikeista lähtökohdista huolimatta sekä vanhemmat että heidän lapsensa hyötyvät kuntoutuksesta, kunhan hoitojaksot ovat riittävän pitkiä. Seurannassa havaitut myönteiset muutokset vahvistivat käsitystä siitä, että Pidä kiinni -hoidolla voidaan saavuttaa hyviä tuloksia.
Kokonaisvaltaisten, jo raskausaikana alkavien hoitomallien kehittäminen on haastavaa ja aikaa vievää, kuten myös työntekijöiden osaamisen ylläpitäminen. Pidä kiinni -kuntoutuksessa tässä on onnistuttu tieteellisinkin metodein arvioituna.
Tutkimusraportissa peräänkuulutetaan käytännön toimia ja riittäviä resursseja hoidon jatkuvuuden turvaamiseksi. Myös jatkotutkimusta hoidon vaikuttavuudesta tarvitaan.
Pidä kiinni -hoitojärjestelmä jäi vuonna 2025 ilman valtion rahoitusta. Jos päihdeongelmaisen vanhemman lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle, yhteiskunnalle aiheutuu moninkertaiset kustannukset kuntoutukseen verrattuna.
Ensi- ja turvakotien liitossa on laskettu, että Pidä kiinni -ensikodit ovat säästäneet yhteiskunnan varoja yhteensä jo yli puolentoista miljardin euron edestä.
Artikkeli perustuu Saara Salon ja Marjo Flyktin vertaisarvioitavana olevaan tutkimusraporttiin Pidä kiinni -hoitojärjestelmän seurantatutkimuksesta. Raportti on nimeltään Miten auttaa päihdeongelmaista vanhempaa ja lasta?
