Emmin tarina raskausajan erosta, tuesta ja uudesta alusta

”Ymmärsin, että minun pitää suojella vauvaa”

Kun Emmi tuli raskaaksi, hänen ajatuksensa tulevaisuudesta olivat selkeitä. Hän halusi rakentaa turvallisen perhe-elämän ja valmistautua vanhemmuuteen. Samaan aikaan parisuhteessa alkoi kuitenkin tapahtua asioita, joita hän ei ollut osannut ennakoida. Puolivälissä raskautta Emmi teki vaikean päätöksen ja erosi lapsensa isästä.

– Huomasin tosi nopeasti, että kaikki puhe yhteisestä tulevaisuudesta oli jäänyt pelkäksi puheeksi. Lapsen isän päihteiden käyttö lisääntyi ja mukana oli vakavaa henkistä väkivaltaa. Kun päätin lähteä suhteesta, väkivalta paheni entisestään, Emmi kertoo.

Tilanne eskaloitui lopulta niin vakavaksi, että siihen liittyi lähestymiskielto ja muita turvatoimia. Eropäätöksen tekeminen ei silti ollut Emmille ensisijaisesti kysymys omasta hyvinvoinnista.

– Kaikkein tärkeintä oli vauvan turvallisuus. Ajattelin, että teen ihan kaiken, jotta lapsi saa hyvän ja turvallisen elämän. Se ajatus auttoi pysymään päätöksessä myös silloin, kun kaikki tuntui vaikealta, hän sanoo.

Emmille läheisten tuki oli ratkaisevaa. Kun raskausaikana alkoi tulla uhkailuja, solvaamista ja muuta väkivaltaista käytöstä, hän päätti kertoa tilanteesta vanhemmilleen. Moni väkivallan kokenut pyrkii salailemaan tapahtumia läheisiltään, mutta Emmin kohdalla kävi toisin. Vanhemmat näkivät tilanteen läheltä ja tukivat tytärtään eropäätöksessä.

– Mitä enemmän vedin rajoja, sitä sairaammaksi lapsen isän käytös muuttui. Silloin tajusin, ettei vaihtoehtoja enää ollut. Ero oli ainoa mahdollinen ratkaisu.

Tänään Emmi puhuu erostaan rauhallisesti.

– Olen onnellinen erostani ja tyytyväinen siihen, että pystyin lähtemään. Se ei tarkoita, etteikö siihen liittyisi surua, mutta tiedän tehneeni oikean ratkaisun, hän sanoo.

Apua löytyi, kun ohjattiin oikeaan paikkaan

Vaikka tilanne oli vaikea, Emmi kertoo yllättyneensä siitä, kuinka paljon apua oli lopulta saatavilla.Hän sai tukea neuvolasta, keskusteluavusta, perhepalveluista ja myöhemmin Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen palveluista. Erityisen tärkeäksi muodostui vertaistukiryhmä. Siellä hän tapasi muita samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia vanhempia.

– Se täsmävertaistuki oli ihan korvaamatonta. On eri asia puhua ihmiselle, joka todella ymmärtää, mistä puhutaan. Silloin ei tarvitse selittää kaikkea alusta asti.

Ryhmän kautta syntyi myös uusia ystävyyssuhteita. Yksi niistä on jatkunut tiiviinä tähän päivään saakka. Perheet tapaavat edelleen toisiaan ja viettävät aikaa yhdessä.

– Se on aivan kultaa. On ihanaa, kun on ihmisiä, jotka jakavat samankaltaisen arjen ja ymmärtävät tilanteen ilman pitkiä selityksiä.

Erotyön asiantuntija Niina Neuvonen näkee vertaistuen ja ammatillisen tuen täydentävän toisiaan. – Ammattilainen auttaa sanoittamaan kokemuksia ja näyttämään, että omat tunteet ovat normaaleja. Moni vanhempi tarvitsee jonkun sanomaan, että et ole huono vanhempi, etkä ole yksin tämän kokemuksen kanssa. Vertaisryhmä puolestaan tuo kokemuksen kuulluksi tulemisesta.

– Ryhmissä tapahtuu usein jotakin hyvin vapauttavaa. Ihminen huomaa, ettei ole ainoa tämän elämäntilanteen kanssa. Se lisää toivoa ja vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen.

Esteenä voi olla se, ettei tiedä mistä apua saa

Sekä Emmi että Neuvonen nostavat esiin saman ongelman. Apua on olemassa, mutta sitä ei aina löydetä. Emmi kertoo, että hän joutui itse etsimään tietoa aktiivisesti.

– Muistan, miten vaikeaa oli löytää juuri tällaiseen tilanteeseen sopivaa tukea. Monessa paikassa vähän leviteltiin käsiä. Jälkikäteen olen ajatellut, että minut olisi voitu ohjata paljon nopeammin oikeiden palvelujen pariin.

Hän pohtii myös niitä vanhempia, joilla ei ole voimia etsiä apua.

– Mietin usein, kuinka moni jää ilman tukea vain siksi, ettei jaksa tai osaa hakea sitä. Jos ihminen on uupunut, hän ei välttämättä jaksa pyytää apua uudestaan.

Neuvosen mukaan sama teema toistuu ryhmissä jatkuvasti.

– Kyllä kuulen tätä paljon. Kaikki vauva- ja pikkulapsiperheet käyvät neuvolassa, joten neuvola on aivan avainasemassa. Siellä pitäisi olla mahdollisimman hyvä tieto siitä, mihin perheitä voidaan ohjata eri tilanteissa. Resurssipula näkyy monin tavoin. Työntekijät tekevät parhaansa, mutta aikaa on usein liian vähän. Kun vastaanotolla pitäisi ehtiä käsitellä useita asioita lyhyessä ajassa, vanhemman jaksamiseen liittyvät kysymykset saattavat jäädä vähemmälle huomiolle.

Yksinäisyys koskettaa monia

Moni pikkulapsivaiheessa eroava vanhempi kertoo myös yksinäisyydestä. Näin kävi osittain myös Emmille. Ero muutti ystävyyssuhteita ja osa yhteisistä tutuista jäi matkan varrelle.

– Oli hetkiä, jolloin tuntui yksinäiseltä. Enää ei kutsuttu samoihin menoihin eikä puhelin soinut samalla tavalla kuin ennen. Se oli iso muutos. Hänen neuvonsa saman kokeneille vanhemmille on yksinkertainen: kannattaa lähteä liikkeelle.

– Ei pidä jäädä yksin kotiin. Perhetuvat, avoimet päiväkodit, ryhmät ja kohtaamispaikat ovat hyviä paikkoja tavata muita ihmisiä. Ja ennen kaikkea kannattaa puhua ääneen siitä, mitä käy läpi.

Neuvosen mukaan juuri yhteys muihin ihmisiin on usein tärkeä osa toipumista.

– Ryhmissä ihmiset huomaavat, etteivät ole ainoita tilanteensa kanssa. Samalla syntyy uusia verkostoja, jotka kantavat vielä pitkään varsinaisen ryhmätoiminnan jälkeen.

Myös isyys etsii paikkaansa muuttuvassa maailmassa

Keskustelun loppupuolella puhe siirtyy yksittäisistä erotarinoista laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen.

Perheet, parisuhteet ja vanhemmuus ovat muuttuneet nopeasti, ja samalla muuttuu myös käsitys isyydestä ja miehen paikasta yhteiskunnassa. Neuvosen mukaan julkisessa keskustelussa puhutaan paljon äitien asemasta, mutta samaan aikaan osa miehistä kokee jäävänsä ulkopuolelle.

– Jos perhettä ei synny tai paikka omassa elämässä jää epäselväksi, se voi aiheuttaa paljon turhautumista ja yksinäisyyttä.

Emmin mielestä moni mies etsii tällä hetkellä paikkaansa muuttuvassa maailmassa.

– Työtä ei välttämättä löydy samalla tavalla kuin aikaisemmin, eivätkä vanhat roolimallit enää kanna. Se vaatii rohkeutta rakentaa uudenlaista miehen mallia. Sen työn voivat tehdä lopulta vain miehet itse.

Molemmat keskustelukumppanini korostavat yhteisöjen merkitystä. He ovat usein miettineet sitä, miten erilaisia miesten ja naisten tukiverkostot voivat olla: yhdellä äidillä voi olla harrastuksia, kerhoja, ystäviä ja paljon sosiaalisia suhteita. Isällä taas on käytännössä yksi ystävä, jonka kanssa hän joskus juttelee. Se on saanut miettimään, onko miehillä liian vähän yhteisöjä ja paikkoja kuulua johonkin? Sama ilmiö näkyy myös auttamistyössä.

– Moni mies kantaa asioita pitkään sisällään ennen kuin puhuu niistä kenellekään. Onneksi tässäkin on tapahtunut muutosta. Nykyään on paljon isiä, jotka osallistuvat aktiivisesti vauvan hoitoon, käyttävät vanhempainvapaita ja puhuvat avoimesti tunteistaan. Silti epätasapaino on edelleen melko suuri, Neuvonen sanoo.

Keskustelussa nousee esiin myös nykyajan korkeat odotukset vanhemmuudelle. Julkisuudessa maalataan kuvaa ihanne-elämästä ja ihanneperheestä. Moni ajattelee, että ennen lasten hankkimista pitäisi olla vakituinen työ, omistusasunto ja kaikki muutenkin täydellisesti kunnossa. Todellisuus ei kuitenkaan yleensä ole sellainen. Emmin mielestä ihmiset ajautuvat helposti omiin kupliinsa.

– Välillä tuntuu, että naiset ja miehet tekevät toisistaan tulkintoja kaukaa ilman, että oikeasti puhutaan toisillemme. Internetissä analysoidaan toisten ajatuksia ja odotuksia, vaikka ehkä pitäisi vain keskustella enemmän. Vanhemmuudessa sukupuolta tärkeämpää on se, että ihmisillä on ympärillään turvallisia ihmissuhteita, yhteisöjä ja mahdollisuus saada tukea silloin, kun sitä tarvitsee.

Elämä kulkee eteenpäin

Vaikka Emmin tarinaan mahtuu raskaita vaiheita, niin hän on tulevaisuuden suhteenhyvin toiveikas. Kotona kasvaa nyt reipas lapsi, joka käy päiväkodissa. Emmi itse opiskelee ammattikorkeakoulussa, opinnot etenevät ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta.

– Lapsi selkeytti koko elämäni suunnan. Nyt tiedän, mitä kohti olen menossa. Raskausajan ero, yksinhuoltajuus ja vaikeat kokemukset eivät ole kadonneet osaksi menneisyyttä, mutta ne eivät enää määritä kaikkea. Vuosien aikana ympärille on rakentunut uusia ystävyyssuhteita, vertaistukea ja turvallisia ihmisiä.

Neuvosen mukaan sama näkyy monien eroryhmiin osallistuvien vanhempien elämässä.

– Vanhemmat vapautuvat vähitellen siitä ajatuksesta, että heidän lapsensa olisi jotenkin tuomittu kärsimään. Ryhmissä ymmärretään, että lapset voivat selviytyä vanhempien erosta hyvin, kun heidän ympärillään on turvallisia ja välittäviä aikuisia.

Juuri sitä Emmikin haluaa tyttärelleen.

– Olen onnellinen siitä, että uskalsin lähteä. Vaikka matka ei ole ollut helppo, tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Arki rakentuu pala palalta. Lapsi kasvaa, opinnot etenevät ja tulevaisuudessa on enemmän valoa kuin epävarmuutta. Elämä jatkuu.

Monipuolista apua erotilanteeseen pikkulapsiaikana

Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset tarjoavat maksutonta tukea eroa pohtiville ja eronneille vanhemmille sekä vauva- ja pikkulapsiperheille. Apua voi saada ilman lähetettä ja usein myös nimettömästi.

Erotilanteeseen

• Apuaeroon.fi tarjoaa tietoa erosta, yhteistyövanhemmuudesta, lapsen huomioimisesta ja eron käytännöistä.
• Apua eroon -chatissa voi keskustella luottamuksellisesti eroon, vanhemmuuteen ja lapsiin liittyvistä kysymyksistä ammattilaisten ja vertaisten kanssa.
• Jäsenyhdistykset tarjoavat eri puolilla Suomea keskusteluapua, vertaistukea, ryhmätoimintaa sekä tukea myös lapsille ja nuorille.

Vauva- ja pikkulapsiperheille

• Vauvaperhe.fi tarjoaa tietoa ja tukea vauva-arjen kuormitukseen, vanhemmuuteen ja jaksamiseen.
• Vauvaperheiden chatissa voi keskustella ammattilaisen kanssa esimerkiksi vanhemman väsymyksestä, yksinäisyydestä, parisuhteesta, vauvan unesta, itkuisuudesta ja arjen sujumisesta. Keskustelu on maksutonta ja nimetöntä.
• Monilla paikkakunnilla tarjolla on myös vauvaperheohjausta, vertaistukea ja muuta varhaista tukea vanhemmuuteen ja vauvan hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä.

Löydä yhdistysten palvelut ja apua lähellä: https://apuaeroon.fi/ ja https://vauvaperhe.fi/

Lue myös

Ero lapsiperheessä -työn ohjaaja Sirpa Huotari: ”Ero ei ole epäonnistuminen”