”Kulttuurissamme on vahvana yksin pärjäämisen tarve”

Äitiys oli ollut Noran* haaveissa jo varhaisesta nuoruudesta lähtien, mutta matka kohti haavetta ei mennytkään ihan odotusten mukaisesti. Kun sekä ensimmäinen että toinen raskaus päättyi keskenmenoon, oli pelon varjo jo valmiina kolmannen yllä, ja alkuraskauden ultraäänitutkimuksessa Nora oli virittynyt vastaanottamaan jälleen huonot uutiset.

– Minulla oli samankaltaisia oireita kuin aiemmissa keskeytyneissä raskauksissa, joten kun lääkäri kertoi, että kohdussa sykkii kaksi sydäntä, en ollut uskoa, että sikiöt voisivat olla elossa, hän muistelee.

Pelko menetyksestä oli niin voimakas, että se sammutti odotuksen ilon ja sai Noran sulkeutumaan. Hän ei kertonut lähipiirille mitään ja keksi peitetarinoita jäätyään kaksosraskauden vuoksi sairauslomalle. Vaikka puoliso oli tukena, olisi ammattiavullekin ollut jo tässä vaiheessa tarvetta.

Jaksaminen koetuksella

Ensi- ja turvakotien liitto kartoitti vauvaa odottavien ja alle yksivuotiaiden vauvojen vanhempien mielenterveyteen liittyviä haasteita viime vuonna Miten pärjäät? –verkkokyselyllä. Vastauksia kertyi yli 800.

Yli puolet vastanneista kertoi tarvitsevansa apua erilaisiin jaksamisen ongelmiin, mutta heistä kolmasosa oli jäänyt vaille apua. Huolista ei aina kyetä kertomaan ammattilaiselle, kukaan ei kysy tai apua ei saa, vaikka sitä pyytää.
Vauvaa odottavien ja synnyttäneiden kuormittuneisuudessa ei ollut juurikaan eroja. Stressi, ahdistus, uupumus ja uneen liittyvät vaikeudet olivat yleisiä oireita.

Kukaan ei enää kysynyt

Nora ajatteli, että kunhan raskaus etenee puoliväliin, niin ehkä sitten uskaltaa iloita, mutta hän joutuikin vuodelepoon ja sairaalaan. Kaksoset syntyivät keskosina.

– Se oli kaikkea muuta kuin kuvittelemani äitiys. Ensin lapset olivat keskoskaapeissa johtojen ja piippaavien laitteiden ympäröiminä, ja sitten tuli valtava kontrasti, kun päästiin kotiin eikä yhtäkkiä ollutkaan valvontaa yötä päivää. Se oli pelottavaa – oli vaikea uskoa, että asiat olisivat kunnossa, Nora kuvailee.

Sairaalassa Noralle oli tarjottu keskusteluapua, mutta silloin hän ajatteli, ettei se muuta tilannetta toiseksi. Sen jälkeen kukaan ei enää kysynyt. Jälkeenpäin Nora on miettinyt, olisiko hänen ehkä pitänyt osata pyytää.

Avun pyytäminen tai hakeminen ei kuitenkaan ole aina helppoa. Miten pärjäät? -kyselyn perusteella yleisin este on tarve pärjätä omillaan. Taustalla voi olla mm. pelkoa kohtelusta, huolta kustannuksista tai hakemisen monimutkaisuus. Välttämättä ei myöskään ymmärretä omien oireiden vakavuutta.

Ammattilaisten kannattaisi aina kysyä äidiltä miltä nyt tuntuu, vaikka tämä olisi aiemmin kieltäytynyt avusta, Nora pohtii.

Vihdoin joku aidosti kuuntelee

Noran mieltä painanut vyyhti alkoi purkautua vasta, kun kaksoset olivat yli puolivuotiaita ja heillä oli uniongelmia.

– Neuvolasta vinkattiin, että paikallisella ensikotiyhdistyksellä on uniohjausta. Kun ensikodilla kävimme läpi taustojani, aloin vasta itsekin hahmottaa, kuinka vahvasti pelot olivat minuun vaikuttaneet.

Tiedetään, että silloinkin kun perhe hakee apua esimerkiksi vauvan unipulmiin, on taustalla usein vanhempien jaksamista uhkaavia haasteita, jotka voivat vaikuttaa vanhemman ja lapsen vuorovaikutussuhteeseen.

– Vaikka kuinka hoivaat ja rakastat, on hellyyden osoittaminen vaikeaa, jos et luota siihen, että asiat voivat sujua hyvin, Nora kertoo.

Kuopion ensikodilla hän koki tulleensa aidosti kohdatuksi ja hänen tilanteestaan pyrittiin saamaan kokonaiskuva.

– Minua kuunneltiin rauhassa, eikä ongelmaa vähätelty normaalina vauva-aikaan kuuluvana asiana.

Myös Miten pärjäät? -kyselyn vastauksissa vanhemmat pitivät tärkeänä sitä, että heidän huolensa otetaan vakavasti ja että he tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Ajoissa annettu, joskus pienikin apu voi auttaa vaikeimman yli ennen kuin ongelmat ehtivät kärjistyä.

Tarpeet vaihtelevat

Nora pääsi Kuopion ensikotiyhdistyksen Baby Blues toiminnan piiriin ja sai keskusteluapua myös Kuopion yliopistollisen sairaalan pikkulapsityöryhmän kautta.

– Keskustelut vaikuttivat ennen kaikkea henkiseen jaksamiseeni. Uskalsin alkaa rakentaa lapsiin normaalia kiintymyssuhdetta. Kyllähän se vaikuttaa äitinä olemiseen, kun saa oman ahdistuksen käsiteltyä pois.

Nyt perheessä on jo kolmaskin lapsi, mikä on muuttanut arjen haasteet toisenlaisiksi. Jonkin aikaa Nora joutui myös pyörittämään lapsiperhearkea aivan yksin ja hän turvautui kotiapuun.

– Selvitellessäni tukipalveluita törmäsin siihen, että palveluiden tarjoajat eivät ole kartalla toistensa tarjonnasta. Minua pyydettiin kerta toisensa jälkeen olemaan yhteydessä lapsiperheiden kotipalveluun, jonne soitinkin useasti eri henkilöille, mutta siellä ei ollut juuri meille sopivaa palvelua.

Hän toivoisikin, että kotipalvelut eivät olisi niin tiukasti rajattuja vaan joustaisivat perheiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Hän ei usko, että lyhytaikaista apua pyrittäisiin väärinkäyttämään vaan tarve on todellinen. Lisäksi hän toivoisi, että ”pompotuksen” sijaan olisi yksi verkosto tai paikka, jossa osattaisiin kertoa asiakkaalle oikeat yhteystahot, sillä väsyneenä avun etsintä aiheuttaa vain ylimääräistä kuormitusta.

Yksin ei tarvitse pärjätä

Pelkojen ja ahdistuksen läpikäynti on vaikuttanut Noran äitiyteen ratkaisevasti. Yhteydet ensikotiyhdistykseen ja Baby Bluesiin olivat tärkeitä myös, kun hän odotti kolmatta lastaan – kaikkea ei tarvinnut alkaa selittää uudestaan alusta alkaen.

Jatkuvuus on tärkeää, samoin aito kohtaaminen ja läsnäolo. Näitä Nora on korostanut toimiessaan ensikotiyhdistyksen kokemusasiantuntijana ja kertoessaan omista kokemuksistaan niin nykyisille kuin tuleville ammattilaisille. Pian hän on menossa myös vertaistoimintakoulutukseen.

– Äitinä minulle on ollut vaikeinta epävarmuuden sietäminen ja riittämättömyyden tunne. Kulttuurissamme on vahvana yksin pärjäämisen tarve, mutta muille äideille haluaisin viestittää, että yksin ei tarvitse pärjätä. Kannustaisin pyytämään apua ja harjoittelemaan avun vastaanottamista. On tärkeää tunnistaa omat voimavarat ja avuntarve – se kertoo myös vahvuudesta.

*Haasteltavan nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Lue myös: Yksinäisyys haavoittaa vauvan vanhempaa – Enska (enskalehti.fi)