Vertaisryhmä voi tarjota väylän ystävyyteen
Vertaisryhmissä syntyy pitkälle kantavia tukiverkostoja ja ystävyyksiä, mikä vahvistaa myös ohjaajan kokemusta työn merkittävyydestä.
Baby blues -työntekijä Sari Luomi Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistyksestä kohtaa työssään odottavia ja vauvaperheitä laajasti eri puolilta maakuntaa. Vertaisuuden hän kokee palkitsevana myös työntekijän näkökulmasta katsoen.
– Ilo tulee kohtaamisista ja ryhmäläisten kokemasta merkityksellisyydestä, kun asioita voi yhdessä jakaa. Minulla on ammattilaisena ohjaajan rooli, mutta rinnallani voisi toki olla omasta vaikeasta elämäntilanteestaan jo toipunut ja voimaantunut vertainen.
Ryhmätapaamisissa ohjaajan käsissä on punainen lanka, teema, joka ryhmäläisiä yhdistää ja koskettaa ja josta keskustelu viriää. Vertaisuuden taika nousee ryhmästä itsestään ja tunteesta, ettei ole yksin asiansa kanssa.
Tartutaan tarpeisiin
Ryhmiä muodostettaessa kuunnellaan kentältä kantautuvia tarpeita.
– On tärkeää, että kuulemme toiveita ja tiedostamme, että työhömme kuuluu myös ryhmätoiminnan järjestäminen. Voi olla, että asiakas hyötyy vertaisten kohtaamisesta enemmän kuin työskentelystä pelkästään ammattilaisen kanssa – mikä sekin voi olla tarpeellista eli ne eivät sulje pois toisiaan.
Kymenlaaksossa toimintaa koordinoi perhekeskus, jossa ovat mukana niin järjestöt, seurakunta kuin kaupunkien ja kuntien toimijat.
– Pystymme järjestämään mittavaakin ryhmätoimintaa maakunnan eri alueilla, eikä se olisi mitenkään mahdollista ilman hyvää yhteistyötä.
Yli 10 vuotta järjestötoiminnassa mukana ollut Sari Luomi tähdentää, että tehokkaan koordinoinnin etuna on joustava ja nopea mahdollisuus tarttua tarpeisiin ja että laajassa verkostossa tarpeet löytävät yhteisen reitin. Kymenlaaksossa on näin voitu toteuttaa vertaisryhmiä esimerkiksi kaksosvauvaperheille ja yhden vanhemman perheille sekä isä- vauvatapaamisia.
Elämänmuutoksen äärellä
Vertaisryhmä mahdollistaa kosketuspinnan toisiin samassa elämäntilanteessa oleviin, kunhan vain rohkaistuu mukaan tapaamisiin. Vertaiset keskustelevat monenlaisista haasteista ryhmän teeman mukaisesti.
– Vauvaperheissä elämänmuutos voi hämmentää. Ensimmäinen lapsi voi käynnistää identiteettikriisin ja se vaikuttaa myös parisuhteeseen. Synnytyksen jälkeinen masennus, alakulo ja yksinäisyys puhuttavat sekä ihan fyysinen jaksaminen ja uni.
Vauvojen uniasiat ovatkin matalankynnyksen aihe, josta jokaisella vanhemmalla on jokin kokemus ja josta keskustelu etenee luontevasti. Ryhmän alkuvirittelyssä Sari Luomi käyttää toisiaan apuna musiikkia.
– Olen myös saanut luvan käyttää entisen asiakkaan kirjoittamia runoja. Ne ovat todella koskettavia. Vertaisuus toteutuu tätäkin kautta, sillä vaikka kirjoittaja ei ole paikalla, hän on käynyt samoja asioita aikanaan läpi.
Kantavat ihmissuhteet
Varsinaisten ryhmätapaamisten lisäksi Sari Luomi nostaa esiin niiden jälkeen tapahtuvat kohtaamiset. On tärkeää kannustaa ryhmäläisiä keskinäisiin tapaamisiin ja tehdä loppuvaiheessa jatkosuunnitelma, jotta vertaisuus kantaisi, vaikkei ryhmänohjausta enää ole.
– Kokemukseni on, että vertaisuus kantaa hämmästyttävän hyvin, ja se on oikeastaan tämän työn suurimpia iloja. Ryhmissä on syntynyt tärkeitä tukiverkostoja ja ystävyyksiä – on pyydetty puolin ja toisin kummeiksi, juhlittu yhdessä häitä ja lasten syntymäpäiviä.
Hän huomauttaa, että aikuisiällä ystävyyssuhteiden syntyminen ei ole enää niin itsestään selvää ja voi olla vaikea löytää kantavia ihmissuhteita. On hienoa, että vertaisryhmä voi tarjota väylän ystävyyteen.
– Toivoisin rohkeutta tuoreille vanhemmille ja vauvaa odottaville perheille osallistua erilaisiin ryhmätoimintoihin omalla alueellaan, koska siinä elämäntilanteessa yleensä kaikki muutkin vanhemmat ovat avoimia kohtaamaan samassa tilanteessa olevia perheitä ja suhteiden luominen on helpompaa yhteisten kosketuspintojen äärellä.
