Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta: ”Kun väkivaltaa käyttää oma lapsi”

Vaikka jokainen ikääntyneen tarina on omanlaisensa, niin Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry:n yhteydenotoissa korostuu tällä hetkellä tapaukset, joissa aikuinen lapsi muuttaa vanhempansa kotiin ja ottaa sen haltuunsa. Taustalla voi olla aikuisen lapsen mielenterveydenhäiriöt, päihteiden käyttö tai akuutti kriisi, joka on suistanut elämän totaalisesti raiteiltaan. Väkivallaksi tilanne muuttuu, uhkailun, kiristämisen tai kaltoinkohtelun myötä. Yhteydenottajissa on paljon myös omaishoitajia, usein iäkkäitäkin, jotka hakevat keinoja väkivaltaisten tilanteiden ratkaisemiseksi sekä tietenkin myös parisuhteessa olevia, jossa väkivaltahistoria on saattanut jatkua jopa useita vuosikymmeniä.

Suvanto ry:n kokeneet asiantuntijat Elina Mattila ja Susanna Rikkinen kertovat, että ikääntyneiden kokema väkivalta noudattaa monessa suhteessa lähisuhdeväkivallalle tuttua kaavaa: väkivalta ei lopu itsestään vaan syvenee ja pahenee ajansaatossa. Merkittävin ero on se, että silloin kun tekijä on oma lapsi, niin uhrit haluavat suojella lastaan aivan viimeiseen asti ja avunhakeminen tapahtuu vasta pakon edessä.

”Hän vannoi, että ei enää löisi. Jotenkin hän osasi olla niin vakuuttava siinä tilanteessa, että uskoin häntä.”

Suvanto ry:stä apua saanut

Suvantolinja toimii avun hakemisen kanavana

Ensimmäinen yhteydenotto tapahtuu soittamalla maksuttomaan Suvantolinjaan. Puhelin on ikääntyneelle kaikkein tutuin väline avun hakemisessa ja soittoja tulee kaikkiaan vuosittain satoja.

Puhelimessa keskustellaan ikääntyneen kokemasta väkivallasta ja läheisen taloudellisesta tilanteesta, asumisesta, suhteesta lapsiin ja lapsenlapsiin. Myös lakineuvontaa kysytään, sillä muistin ja toimintakyvyn heiketessä edunvalvonta, yhteistyöongelmat taloudenhoidossa ja asumisessa ovat arkipäiväisiä. Osa soittajista tulee autetuksi neuvonnalla silloin kun kaivataan opastusta sosiaalitoimen huoli-ilmoituksen tekemiseen tai yhteydenottoneuvoja juridiseen apuun, terveystoimeen, poliisille tai digi-ja väestötietovirastoon.

− Tärkeintä on, että soittajaa kuullaan eikä pelkästään kuunnella. Keskustelussa saatetaan etsiä syitä ja vastauksia vuosikymmeniä kestäneestä perhehistoriasta ja kerrotaan asioita, joista ei ole keskusteltu kenenkään muun kanssa, sanoo Mattila.

Vertaistiimi tärkeä osa auttamista

Jos puhelun aikana herää huoli, niin Rikkinen ja Mattila käyvät tapaamassa avuntarvitsijoita eli tekevät yksilöllistä asiakastyötä. Vaikka yhdistyksen toiminta on valtakunnallista, niin resurssit kasvokkain tapahtuviin yksilötapaamisiin ovat hyvin rajallisia. Käytännössä tämä onnistuu vain Uudellamaalla. Tapaamisessa kartoitetaan väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneen tilanne ja tuen tarve. Usein tarvitaan useampia tapaamiskertoja tuen tarpeen selvittämiseksi.

Yksilötapaamisten jälkeen auttaminen voi jatkua Suvanto-vertaistiimeissä. Vertaistiimit kokoontuvat turvallisessa ja esteettömässä ympäristössä. Paikat on valittu huolellisesti sieltä, missä ikääntyvät muutenkin kokoontuvat, jotta osallistujat eivät erotu joukosta. Yhdistävänä tekijänä kaikilla tiimiin osallistuvilla on omakohtainen kokemus lähisuhdeväkivallasta. 

Vertaistiimissä käsitellään väkivallan ilmiötä sekä tiimin jäsenten henkilökohtaisia kokemuksia. Tapaamisessa voidaan esimerkiksi tarkastella jokaisen henkilökohtaista turvasuunnitelmaa ja käydä sitä läpi kohta kohdalta. Vertaistiiimien ohjauksesta vastaa kaksi ammattitaitoista ohjaajaa, joista toinen on Suvannon väkivaltatyön asiantuntija. Vertaistiimin ohjaajat ovat jäsenten käytettävissäsi myös ryhmätapaamisten välillä.

”Minun mieleni synkkeni enkä jaksanut enää huolehtia ja välittää itsestäni.”

Suvanto ry:stä apua saanut

Erilaisia onnistumisia

Ikääntyneiden auttamisesta tekee erityistä se, että esimerkiksi pariskunnalla voi olla vuosikymmeniä kestänyt historia. Susanna Rikkiselle tulee mieleen tapaus, jossa vuosikausia väkivaltaa kokeneesta puolisosta tuli tekijän omaishoitaja hänen vakavan sairastumisen myötä. Valta-aseman menettäminen oli tekijälle niin iso muutos, että uhkaukset kärjistyivät molempien surmaamiseksi: ”Kun minä en saa elää, niin et saa sinäkään”.  

Sukulaisten puuttuminen tilanteeseen pelasti varmasti ihmishenkiä, mutta edessä oli vielä monia vaiheita ja paljon Suvannon tekemää työtä ennen kuin tilanne saatiin turvallisesti ratkaistua.  Akuutin vaiheen yksilö-ja verkostotyöskentelyn jälkeen asiakkaan selviytymistä ja toipumista on tukenut vertaistiimissä mukana olo.

Elina Mattila kertoo, että myös ikääntyneiden väkivaltakokemuksissa on yleistä, että uhri ajattelee hänen tapauksensa olevan täysin ainutlaatuinen ja epäilee, pystyykö kukaan häntä auttamaan? Mattila muistaa tapauksen, jossa äiti otti yhteyttä, kun hänen aikuinen lapsi oli muuttanut vuosien poissa olon jälkeen takaisin kotiin ja vallannut asunnon väkivallalla uhkailemalla, koska ”se kuului perinnön myötä kuitenkin hänelle”.

Häntä auttoi se, että häntä kuunneltiin ja hänen tilanteestaan oltiin kiinnostuneita. ”Hän kertoi saavansa jokaisesta yksilökeskustelusta jotakin uutta näkökulmaa ja keinoja tilanteeseen, joka tuntui aluksi täysin toivottomalta”. Rikkinen ja Mattila korostavat, että vaikka auttamisen lopputulokset ovat erilaisia, niin kaikki edistysaskeleet ovat yhtä arvokkaita.

− Meidän työ on tehty siinä vaiheessa, kun apua ei enää tarvita; avuntarvitsija on jonkun toisen tukiverkon avussa tai väkivalta on loppunut. Onnistumisen määrittelee kuitenkin avunhakija aina itse, he muistuttavat.

Tilastot loppuvat kesken

Yhteiskunnan panostus ikääntyvien lähisuhdeväkivallan torjuntaan on tällä hetkellä täysin riittämätöntä. Yhtenä osoituksena tästä on se, että ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei tilastoida kunnolla, vaikka väkivaltaa on yhtä paljon kuin nuoremmillakin. Tilastoviranomaisten väkivaltatilastot loppuvat 74-vuotiaisiin eikä tästä iäkkäämpien kokemaa väkivaltaa tilastoida ollenkaan. Näin siitä huolimatta, että THL:n AVOW-tutkimuksen mukaan joka neljäs yli 65-vuotias suomalainen nainen kokee kaltoinkohtelua tai väkivaltaa. Alle puolet kertoo väkivallasta edes jollekin ja viranomaisille vain joka viides. Yleisin syy vaikenemiseen oli häpeän ja syyllisyyden tunteet.

Myös Suvantoon yhteyttä ottavat ovat keski-iätään 76-vuotiaita sekä heidän lähipiiriään. Myös tätä iäkkäämpien yhteydenotot ovat lisääntyneet. Elina Mattila ja Susanna Rikkinen arvioivat, että Suvannon tekemälle työlle on kysyntää myös jatkossa.

− Väestö ikääntyy ja iäkkäitä on koko ajan enemmän. Ikääntyneiden kohtaamasta väkivallasta puhutaan koko ajan enemmän, joten odotettavaa on että, avun hakemisen kynnys madaltuu ajan myötä ja myös apua tullaan hakemaan enemmän, he sanovat.

”En olisi millään selvinnyt yksin.”

Suvanto ry:stä apua saanut

Ikääntyneiden kohtaamaan väkivaltaan ollaan havahtumassa

Rikkinen ja Mattila kaipaavat työlle lisätä rahoitusta, mikä mahdollistaa ikääntyvien kanssa tehtävän väkivaltatyön. Valoa on näkyvissä, sillä tänä vuonna käynnistyy Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) rahoittama uusia hankkeita ikääntyneiden kokeman lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi ja avun saannin parantamiseksi. Turvallista ikääntymistä Pirkanmaalaisille hankkeen toteuttaa Tampereen ensi- ja turvakoti ry yhdessä Suvanto ry:n kanssa sekä Seniorin salaisuus -hanke puolestaan toteutetaan yhdessä Suvanto ry:n ja Pääkaupungin turvakodin kanssa.

− Hankkeilla kehitetään Ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan eri osapuolien auttamista sekä tehdään eri toimijoiden kouluttamista ikäerityisestä väkivallasta sekä ilmiön tunnistamisesta ja palveluohjauksesta. Hankkeet ovat merkittävässä osa järjestöjen tarjoaman avun kehittämisessä, mutta ikäerityiseen väkivaltatyöhön tarvitaan jatkossa lisää rahoitusta, sanoo Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Janne Pulkkinen.

Suvanto ry on valtakunnallinen järjestö, jonka tarkoituksena on toimia ikääntyviin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan haittojen poistamiseksi. Suvanto ry toiminnan tarkoituksena on ikääntyneiden luottamuksellisissa suhteissa tapahtuvan kaltoinkohtelun ja väkivallan ehkäiseminen sekä näitä ilmiöitä kohdanneiden ikääntyneiden auttaminen. Suvanto ry auttaa kaltoinkohtelun ja väkivallan kaikkia osapuolia. Yhteiskunnan panostus ikääntyvien lähisuhdeväkivallan torjuntaan on tällä hetkellä täysin riittämätöntä, siksi tulee lisätä rahoitusta ja sitä kautta mahdollistaa ikääntyvien kanssa tehtävä väkivaltatyö.

Voit soittaa Suvantolinjalle: 0800 06776

Autamme väkivallan kaikkia osapuolia ja toimimme yhteistyössä eri auttajatahojen kanssa kaltoinkohtelu- ja väkivaltatilanteissa.

Numero on avoinna:
maanantaina klo 12–15
keskiviikkona klo 10–13