Monikulttuurisuustyö on arkea Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä
Monikulttuuriset asiakkaat ovat yhä näkyvämpi osa Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten työtä. Yhdistysten arjessa se tarkoittaa monenlaisia kohtaamisia, jatkuvaa osaamisen kehittämistä, kielellisten haasteiden ylittämistä ja selkeää viestintää. Mutta ennen kaikkea se tarkoittaa halua tukea jokaista perhettä, taustasta riippumatta.
Ensi- ja turvakotien liiton tuore monikulttuurisuustyön raportti kokoaa vuosina 2023–2025 toteutettujen 24 jäsenyhdistystapaamisen havainnot. Tapaamisten tarkoituksena oli koota ajantasainen kuva jäsenyhdistysten monikulttuurisuustyöstä: hyvistä käytännöistä ja haasteista sekä kehittää yhdessä jäsenyhdistysten monikulttuurisista ja yhdenvertaista työtä.
Raportti perustuu ennakkokyselyihin, tapaamiskeskusteluihin, työntekijöiden palautteisiin sekä asiakkaiden omiin kokemuksiin. Tulokset tarjoavat näkymää siitä, miltä monikulttuurisuus näyttää Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä.
Kulttuurinen moninaisuus näkyy työn arjessa, joskus voimavarana, joskus haasteena
”Omassa maassa ei ole tällaisia paikkoja. Olisi hyvä, että joka puolella maailmaa olisi tällainen.”
Jäsenyhdistysten asiakkaat tulevat ympäri maailmaa: Afrikasta, Lähi-idästä, Aasiasta, Euroopasta ja Amerikan mantereelta. Monissa yhdistyksissä oli voitu tavata saman vuoden aikana asiakkaita yli 20 eri kieliryhmästä. Lisäksi kaikissa yhdistyksissä oli ollut asiakkaina Suomessa syntyneitä romaniasiakkaita sekä kahden kulttuurin perheitä. Joissain yhdistyksissä oli myös kohdattu saamelaisia.
Vaikka monikulttuuriset asiakkaat olivat hakeutuneet yhdistysten palveluihin samankaltaisista syistä kuin muutkin, väkivalta, erot, vanhemmuuden haasteet ja erilaiset kriisitilanteet, heidän tuen tarpeensa olivat usein monimuotoisempia. Asiakkuuden aikana oli noussut esiin esimerkiksi kotoutumisen aiheuttama stressi, sotatraumat, kunniaan liittyvä väkivalta, silpominen tai ihmiskaupan riskit. Lisäksi monella asiakkaalla oli epäluottamusta viranomaisia kohtaan tai pelko oleskeluluvan menetyksestä.
Työntekijät kertoivat, että monikulttuurinen työ vaatii aikaa, sensitiivisyyttä ja kykyä olla läsnä myös epävarmuuden keskellä, luoden luottamusta. Useissa yhdistyksissä todettiin, että halu auttaa oli vahva, mutta resurssit olivat usein rajalliset.
”Henkilökunta oli loistavaa, heidän kanssaan ei häirinnyt se, ettei itse osaa puhua suomea ja he puhuivat asiakkaalle suomea.”
”Palavereissa oli tulkki, muulla ajalla ei ollut tulkkia. Henkilökunta yritti auttaa esim. kuvien avulla.”
Kieli on sekä silta että este
Yhdistystapaamissa nousi vahvana esiin kielihaasteet. Monissa tilanteissa tulkkaus olisi ollut välttämätöntä, mutta tähän ei aina ollut resursseja. Tulkkiavusteisia tapaamisia kuitenkin pidettiin erittäin tärkeinä, jotta asiakkaat tulivat autetuiksi.
Työntekijöiden mukaan onnistuneeseen tulkkiavusteiseen tapaamiseen vaikuttivat muun muassa tulkin murre, sekä se, ettei tulkki ole asiakkaalle entuudestaan tuttu. Oli myös tärkeää huomioida asiakkaan toiveet tulkin sukupuolesta. Kaikilla tapaamisen osapuolilla oli oltava tiedossa tulkin rooli ja vaitiolovelvollisuus, jotta väärinymmärryksiltä ja luottamuksen menettämiseltä voitiin välttyä.
”Toisen maahanmuuttajaperheen kanssa ei ollut yhteistä kieltä, mutta yhdessä naurettiin vitseille.”
”Toissijaista oli kulttuurierot yms. Kotimaassa meillä on tapoja ja rituaaleja…”
Kun yhteistä kieltä ei ollut asiakkaan kanssa ja tulkkiavusteiseen työskentelyyn ei ollut mahdollisuutta, työntekijät olivat käyttäneet luovasti muita kommunikointimahdollisuuksia, mm. tekoälyn käännöksiä, Papunetin kuvia ja elekieltä. Monissa yhdistyksissä haluttiin tulevaisuudessa myös kehittää verkkosivujen ja esitteiden muunkielistä viestintää.
Vanhemmuus, perhesuhteet ja yhteisön vaikutus
Jäsenyhdistysten työntekijät kuvasivat, että vanhemmuuteen liittyvät kulttuuriset erot näkyivät yhdistysten työn arjessa. Ne näkyivät esimerkiksi vauvanhoidon käytännöissä, lapsen kurittamiseen liittyvissä käsityksissä, perheen sisäisissä valtasuhteissa sekä suvun ja yhteisön vahvan roolin vaikutuksessa.
Usein muualta Suomeen muuttaneilla vanhemmilla koettiin olevan suurempi kuormitus kuin kantasuomalaisilla esimerkiksi maahanmuuttoon ja kielitaitoon liittyvien haasteiden vuoksi. Kielellisesti vahvempi puoliso tai patriarkaalisesta kulttuurista tulleen perheen isä oli voinut saada suhteessa enemmän valtaa. Siksi sekä tasa-arvo että lapsen oikeudet olivat jäsenyhdistysten asiakastyön keskusteluissa keskeisiä teemoja.
Myönteisiä kokemuksia oli havaittu syntyneen esimerkiksi yhteisöllisistä ryhmistä, joissa vahvistetaan vanhemmuutta tai kokkaillaan yhdessä. Vertaistuelliset kohtaamiset rakensivat luottamusta asiakkaiden välillä, mutta myös asiakkaiden ja työntekijöiden välille.
Markkinointi ja näkyvyys ratkaisevat, kuka löytää avun
Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat eivät aina olleet löytäneet Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten palveluihin. Moni ei ollut kuullut palveluista, eikä tiennyt sellaisia olevan edes olemassa, ennen kuin ammattilainen oli ohjannut heidät niihin. Palveluista ei ollut myöskään usein tietoa omalla kielellä, jolloin niiden löytäminen oli vaikeaa.
Verkkosivujen, somemarkkinoinnin ja esitteiden kuvitus ei aina heijastanut moninaisuutta, jolloin voitiin kokea, että tämä palvelu ei ole tarkoitettu minulle. Yhdistysten työntekijöiden mukaan erityisesti nuoriin maahanmuuttajataustaisiin ja hajasijoituksessa asuviin turvapaikanhakijoihin oli ollut vaikea saada yhteyttä.
Markkinointi koettiinkin tärkeäksi ja sen eteen oli vuosien varrella tehty jäsenyhdistyksissä jo paljon. Haasteita koettiin kuitenkin olevan edelleen asiakasohjautumisessa. Jo pienet muutokset, kuten englanninkielinen palvelukuvaus, monikieliset somepostaukset tai selkeästi verkkosivuilla kerrottu yhdenvertaisuuslupaus ajateltiin voivan laskea avun hakemisen kynnystä huomattavasti. Näitä haluttiin kehittää tulevaisuudessa.
Yhteistyöverkostot ovat laajoja, mutta vaativat jatkuvaa huolenpitoa
Yhdistykset tekivät yhteistyötä esimerkiksi vastaanottokeskusten, neuvoloiden, lastensuojelun, järjestöjen ja poliisin kanssa. Toimivat verkostot olivat yksi suurimmista vahvuuksista, mutta haasteita toivat työn pirstaleisuus ja tiedonkulun katkokset.
Yhdistystapaamisissa nousi esiin, että on tärkeää vahvistaa yhteistyön rakenteita, selkeyttää vastuualueita eri toimijoiden välillä ja muistuttaa säännöllisesti palveluista yhteistyökumppaneille.
Asiakkaiden ääni: ”Täällä ei voi olla parempaa palvelua”
Asiakkaiden osallistuminen yhdistystapaamisiin toi arvokasta näkökulmaa. He kuvasivat palveluja turvallisiksi, voimauttaviksi ja arjen pulmissa auttaviksi. Osa kertoi, että alkuun oli ollut vaikeaa ymmärtää, mitä palvelut tarjoavat, koska omassa kotimaassa vastaavia malleja ei ole.
Asiakkaat kokivat, että heitä oli auttanut erityisesti henkilökohtainen tuki, käytännön asioissa auttaminen, mahdollisuus osallistua ryhmiin sekä selkeä ja ystävällinen viestintä. Työntekijät saivat valtavasti kiitosta työstään.
Myös väärinymmärryksiä oli syntynyt esimerkiksi yhteisen kielen takia. Tulkkiavusteinen työskentely oli isona apuna kielipulmissa, silloin kun siihen oli mahdollisuus. Selkeämpään kieleen toivottiin kehitystä työntekijöiden osalta. Asiakkaat toivoivat lisäksi, että palveluista kerrottaisiin enemmän heidän yhteisöilleen, jotta niihin osattaisiin hakeutua. Tämän tulisi tapahtua sensitiivisesti, koska väärät huhut voivat estää avun hakemisen.
Jäsenyhdistysten palveluista apua saaneiden kommentteja:
”Täällä ei voi olla parempaa palvelua, mitä nyt on…”
”Suomessa on paljon afrikkalaisia naisia…”
”Kaikki oli hyvää, koska meidän kotimaassamme ei ole tällaista toimintaa.”
”Alussa oli tosi hämmentävää…”
”Ennen ensikotia olin ihan eri ihminen…”
”Työntekijät tekivät paljon oman työn kuvansa ulkopuolelta…”
”Työntekijät hoitivat myös asioita…”
”Kun jakso oli loppumassa, sai apua asunnon etsinnässä…”
”Parasta oli henkilökohtaiset ohjaajat…”
”Oli hieno ja hyvä kokemus. Tärkein sillä hetkellä oli turva…”
Monikulttuurisuustyön tulevaisuus rakentuu yhdenvertaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä
Yhdistystapaamiset osoittivat, että monikulttuurisuus on jo nyt osa arkea lähes kaikissa jäsenyhdistyksissä. Työntekijöiden osaaminen, ideat ja halu kehittyä ovat vahvoja, mutta rakenteellisia muutoksia tarvitaan edelleen.
Tärkein yhdistystapaamisista noussut viesti on yksinkertainen: Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset pyrkivät tekemään, heikkenevistä resursseista huolimatta, joka päivä työtä, joka lisää turvallisuutta ja toivoa – kielestä, kulttuurista ja taustasta riippumatta.
Monikulttuurisuustyö tarvitsee rakenteellisia muutoksia yhdistyksissä
-
- lisää tulkkausresursseja
- selkeitä ohjeistuksia ja yhteisiä toimintamalleja
- monikielistä ja saavutettavaa viestintää
- antirasistista ja kulttuurisensitiivistä koulutusta
- tukea vapaaehtoisten ja kokemusasiantuntijoiden hyödyntämiseen
- ymmärrystä siitä, että monikulttuuristen asiakkaiden kanssa tehtävät työ ei ole erillinen osa työtä, vaan luonnollinen osa kaikkea työtä, huomioiden toki asiakkaiden yksilölliset tarpeet esimerkiksi kielen ja kulttuurin osalta.
Lue lisää yhdistysten palveluista
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten palveluita voit selata sivuillamme > jäsenyhdistykset.
