Yhdessä olemme enemmän

Mirja Minkkinen tuli töihin Kuopion ensikotiyhdistykseen vuonna 2021 tekemään kansalaistoiminnan ohjaajan kolmen kuukauden sijaisuutta.

– Olin palaamassa vanhempainvapaalta takaisin työelämään ja hain järjestelmällisesti työtä, joka osuisi yksiin omien arvojeni kanssa, ja jonka tavoitteiden puolesta olisin valmis käyttämään kaiken osaamiseni.

Kolme vuotta myöhemmin hän on yhä valitsemallaan tiellä vastaten vapaaehtoistyön koordinoinnista.

– Työskentelen kansalaisjärjestössä pohjimmiltaan siksi, että olen idealisti. Uskon ihmisten voivan muuttaa asioiden kulkua omalla toiminnallaan.

Minkkinen pitää järjestötyön syvimpänä olemuksena toimintaa tietyn asian tai ihmisryhmän puolesta. Ensikotiyhdistyksessä hän saa olla mukana edistämässä ihmisten hyvinvointia jo vauvasta lähtien ja tuomassa heikommassa asemassa olevien ääntä kuuluviin eri kanavissa.

Hän iloitsee siitä, että kansalaisjärjestöidentiteetin ja vapaaehtoisten roolin vahvistamista peräänkuulutetaan Ensi- ja turvakotien liiton sekä sen jäsenyhdistysten yhteisessä strategiassa vuosille 2024-27.

– Ruohonjuuritason työntekijän näkökulmasta strategia on hyvä työväline, jonka avulla saa alleviivattua kansalaistoiminnan tärkeyttä kaikille tahoille.

Minkkisen mukaan niin järjestötyö kuin koko kansalaisyhteiskuntakin perustuvat osallisuuden ajatukselle. Kansalaisten tuella toimiva järjestö osaa nähdä ihmiset ongelmien takana ja lähestyä niitä yhdessä heidän kanssaan.

– Se, mistä erityisesti saamme kiitosta asiakkailtamme, on kohtaamisen taito. Kykenemme reagoimaan muutoksiin toimintaympäristössämme ja ymmärtämään, mikä ihmisiä oikeasti auttaa, koska olemme jatkuvasti heidän ihollaan.

Kuopion ensikotiyhdistyksessä on 28 palkattua työntekijää ja noin 40 vapaaehtoista. Yhdistyksessä tehdään vaativaa vauvatyötä sekä ero- ja väkivaltatyötä, ja tuotetaan Pidä kiinni -päihdekuntoutusta. Kaikessa toiminnassa on mukana vapaaehtoisia.

– Vapaaehtoisten ansiosta meillä on enemmän hyviä sydämiä ja auttavia käsiä. He mahdollistavat enemmän tekoja tavoitteidemme toteuttamiseksi, Minkkinen kiteyttää.

Asiakkaan näkökulmasta vapaaehtoisen tukihenkilön mukanaolo tekee avusta syvällisempää ja moniulotteisempaa. Kun samanlaisessa elämäntilanteessa itsekin ollut vapaaehtoinen toimii työntekijän parina, asiakas saa sekä ammatillisen avun että kokemuksen ymmärretyksi tulemisesta tunnetasolla.

Työntekijöiden ja vapaaehtoisten keskinäistä vuorovaikutusta haastaa työn erirytmisyys: ammattilaisten ponnistelut painottuvat toimistotyöaikaan, vapaaehtoisten sen ulkopuolelle. Tavoitteet ja onnistumiset koetaan kuitenkin yhteisiksi.

Minkkinen lähettää vuosittain vapaaehtoisille palautekyselyn, johon vastataan anonyymisti. Palautteen perusteella vapaaehtoisia sitouttaa toimintaan sen mielekkyys ja merkityksellisyys. Vapaaehtoistyö tuo tekijänsä elämään sisältöä, auttamisen iloa, uusia kokemuksia ja sosiaalisia kontakteja.

Vapaaehtoistoimintaa kehitetään Kuopiossa samalla periaatteella kuin ammatillistakin auttamista: kuuntelemalla asiakkaita herkällä korvalla ja seuraamalla, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Viime vuosina on panostettu erityisesti vertaistukitoimintaan, jonka merkitys on toistuvasti korostunut asiakaspalautteessa.

Tiiviimpi turvaverkko

Ensi- ja turvakotien liitossa kansalaistoiminnan asiantuntijana työskentelevä Petra Gergov-Koskelo pitää kansalaisten osallisuutta erottamattomana osana liiton ja sen jäsenyhdistysten toimintaa. Se on myös tekijä, joka erottaa järjestöt muista toimijoista.

– Kansalaisjärjestönä meidän on mahdollistettava merkityksellinen tekeminen ja vaikuttaminen myös niille kansalaisille, jotka eivät ole koulutettuja ammattilaisia. Vapaaehtoisten on päästävä mukaan tekemiseen työntekijöiden rinnalla.

Yhteistyö tuottaa monipuolisempia palveluita tuen tarvitsijoille, joiden avuntarpeet vaihtelevat suuresti. Toisia auttaa parhaiten ammatillinen tuki, toisille on tärkeää kohdata ihminen, joka on kokenut saman.

– Jotkut apua tarvitsevat saattaisivat jäädä kokonaan tukipalveluiden ulkopuolelle, mikäli meillä ei olisi tarjota tueksi myös vertaisia ja vertaistukihenkilöitä, Gergov-Koskelo katsoo.

Kokemuksen ääntä kannattaa kuunnella palveluja kehitettäessä. Muuten voi käydä niin, että ulkopuolelta suunnitellaan tukimuotoja, joille ei olekaan kentällä todellista tarvetta. Kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen on jopa välttämätön edellytys sille, että palvelut juurtuvat ja hyödyttävät mahdollisimman monia tuen tarvitsijoita.

Vapaaehtoiset saavat perehdytyksen tehtäviinsä jäsenyhdistyksissä. Keskusjärjestö puolestaan kouluttaa vapaaehtoisten kouluttajat eli kansalaistoiminnan parissa työskentelevät yhdistysten työntekijät. Kansalaistoiminnan koordinaattoreille tarjotaan lisäksi mm. työnohjausta kuusi kertaa vuodessa.

Minkkisen tavoin Gergov-Koskelo antaa ison arvon sille, että vapaaehtoistoiminnan kehittäminen ja yhdistäminen ammatilliseen auttamiseen on nimetty yhdeksi uuden strategian kärjistä.

– Kansalaistoiminnan kanssa on välillä kipuiltu jäsenyhdistyksissä, koska usein se on jäänyt yhden ihmisen hoidettavaksi. Kuitenkin jokaisen työntekijän niin yhdistyksissä kuin keskusjärjestössäkin tulisi tarkastella tekemistään kansalaistoiminnan näkökulmasta. Strategia sekä kannustaa että velvoittaa meitä luomaan uusia tekemisen paikkoja vapaaehtoisille.

Osallisuuden siemen olisi mahdollista kylvää jo tukea tarvitsevan tullessa asiakkaaksi. Järjestöyhteisöstä ei tarvitsisi lähteä lopullisesti pois sen jälkeen, kun on tullut itse autetuksi, vaan ihminen voisi jäädä yhteisöön auttamaan toisia, tekemään vapaaehtoistyötä omien vahvuuksiensa pohjalta. Siten yhteisöön voisi palata myöhemminkin, sitten, kun on siihen itse valmis, Gergov-Koskelo visioi.

Kansalaistoiminnalle on tilausta

Arja Moilanen oli jo järjestö- ja yhdistysveteraani aloittaessaan työt Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistyksessä vuonna 2010. Takana oli yhteensä kymmenkunta vuotta toimintaa kolmessa eri kansalaisjärjestössä. Hänelle ei perehdytyksessä tarvinnut kirkastaa kansalaisjärjestötyön ominta olemusta, mutta järjestötulokkaille identiteetin selkeyttäminen on avainasia.

– Uusien työntekijöiden perehdytyksessä on ensiarvoisen tärkeää painottaa kansalaistoiminnan roolia, jottei ammattilaisuus hukuttaisi sen keskeistä merkitystä yhdistyksen toiminnassa.

Moilanen kokee, että kansalaisjärjestöissä niin työntekijät kuin vapaaehtoisetkin pääsevät tekemään asioita joustavammin, omien vahvuuksiensa pohjalta. Vapaaehtoisten ja jäsenten toimiminen ammattihenkilöstön rinnalla rikastuttaa yhdistystyötä sekä vahvistaa sen tuloksia.

Kymenlaakson yhdistyksessä yhteen hiileen puhaltavat kymmenet vapaaehtoiset ja 25 sosiaalialan ammattilaista. Kansalaistoiminnan vahvistamisesta tuli tänä vuonna yhdistyksen strateginen kärkitavoite, mistä Moilanen sanoo olevansa ylpeä ja kiitollinen. Samoihin aikoihin hänet nimettiin kansalaistoiminnan koordinaattoriksi.

– Yksin minun ei tarvitse kuitenkaan tätä työtä tehdä. Taustatukenani toimii kaksi tiimiä.

Viime vuosina toimintaa on kehitetty määrätietoisesti siihen suuntaan, että vapaaehtoiset otettaisiin mukaan mahdollisimman monessa työmuodossa. Vanhat raja-aidat ovat kaatuneet ja ennakkoluulot karisseet. Kansalaisjärjestötyön ero viranomaistoimintaan on tullut selkeämmäksi niin tuen antajille kuin saajillekin.

Kuten Kuopiossa, myös Kymenlaaksossa kysytään ja kerätään palautetta vapaaehtoisilta. Heidän näkemyksensä otetaan huomioon yhdistyksen toimintaa suunniteltaessa ja kehitettäessä.

– Vapaaehtoisten kiittäminen ja kuunteleminen sekä heistä huolehtiminen kuuluvat oleellisena osana omaan työhöni.

Huolenpito ja huomioiminen sitouttavat vapaaehtoisia pysymään tehtävissään kauemmin, Arja Moilanen tietää.

Häntä ilahduttaa yhteistyön lisääntyminen vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä alueen eri järjestöjen välillä. Kansalaisareena ja Vapaaehtoistyö.fi ovat auttaneet löytämään uusia vapaaehtoisia, ja koulutuksia järjestetään yhteistyössä.

– Kansalaistoiminta nostaa päätään yhteiskunnassa. Monet ihmiset, joiden vapaa-aika on lisääntynyt, hakevat vapaaehtoistehtäviä.