Kokkolassa miehet opiskelevat isyyttä vertaistuen hengessä
Kokkolan ensi- ja turvakoti ry:n isäryhmä antaa osallistujille mahdollisuuden käydä keskustellen läpi omaa isyyttään. Vertaistuen avulla moni on löytänyt uusia näkökulmia asioihin.
Vuonna 2019 käynnistynyt, vertaistukeen perustuva ryhmä kokoontuu Kokkolan ensi- ja turvakotiyhdistyksen tiloissa keväisin ja syksyisin joka toinen tiistai. Paikalle saapuu tavallisesti 8-12 miestä Kokkolasta ja muualtakin.
Isäryhmää vetävät koulutetut vertaisohjaajat. He huolehtivat siitä, että ilmapiiri pystyy hyvänä ja luottamuksellisena.
Uusia näkökulmia nousee aina esiin
Isäryhmän vertaisohjaajista kokenein on Kimmo Pöyhönen. Hän on toiminut Kokkolan ensi- ja turvakodissa erilaisissa vapaaehtoistehtävissä noin kuusi vuotta.
– Isäryhmän vertaisohjaajana olen ollut viisi vuotta. Kävin ensin seuraamassa ryhmän toimintaa, ja se tuntui itselle juuri sopivalta. Etenkin, kun ohjaajakoulutuksesta sai hyvät evästykset, Pöyhönen kertoo.
Kimmo arvelee isäryhmän olevan tiiviisti ilmaisuna opiskelua siitä kaikesta, mitä isyys pitää sisällään.
Puhetta kokoontumisissa riittää monenlaisista asioista. Agendalla ovat esimerkiksi tunteet, jaksaminen ja raha-asiat.
”Kokoontumiset antavat osallistujille paljon. Jokainen ryhmä on erilainen ja uusia näkökulmia isyyteen nousee aina esiin”
Pöyhösen roolina on olla vertaisohjaaja, mutta hän kertoo itsekin kokevansa herättelyä muiden puheenvuoroja kuunnellessa.
– Mieleen saattaa tulla uusia asioita, joissa voisi itsekin vähän skarpata. Kerran opitutkin asiat ovat voineet unohtua.
Isäryhmän inspiroimat muutokset omassa elämässä voivat joskus olla aika käytännönläheisiä.
– Kun ryhmässä pohdimme jaksamista, niin joku kertoi kalastamisen olevan hänelle hyvin rauhoittavaa. Minäkin aloin sitten harrastaa sitä, Kimmo Pöyhönen sanoo
Ketään ei haukuta tai syytetä
Jani Hohenthal tuli isäryhmään osallistujana ensimmäistä kertaa avioeronsa jälkeen. Avioliiton päättymistä seurasi huoltajuuskiista kolmesta lapsesta.
– Kävin juttelemassa täällä ensi- ja turvakodilla eroasiasta ja minulle ehdotettiin, että menisin käymään isäryhmässä. Kun huoltajuuskiista jatkui, niin rohkaistuin osallistumaan ryhmän tapaamiseen.
Myöhemmin Hohenthalia pyydettiin isäryhmän yhdeksi vertaisohjaajaksi ja hän suostui.
Janin mukaan ryhmässä on parasta yksinkertaisesti se, että isät saavat siellä toisiltaan kaivattua vertaistukea.
”Täällä kuulee toisilta tarinoita siitä, miten vaikealtakin tuntuneet asiat ovat järjestyneet. Tämä antaa muillekin toivoa.”
Yhtä asiaa Jani Hohenthal haluaa korostaa. Vaikka useilla isäryhmän osallistujilla ja vertaisohjaajilla on taustallaan erilaisia haasteita, niin kyseessä ei ole mikään kriisiryhmä.
– Tänne voi tulla täysin vapaasti juttelemaan muiden kanssa ilman mitään kriisiä, vähän kuin asioita ennaltaehkäisten.
Hohenthalin mukaan isäryhmän tarkoituksena ei ole myöskään haukkua tai syyttää ketään.
– Jos ryhmäläinen esimerkiksi kokee, että vaimo ei ymmärrä jotakin häneen liittyvää asiaa, niin sitten pohditaan, onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia
Luottamuksellisuus rohkaisee puhumaan
Myös Mika Kinaretin takana on avioero. Kahden lapsen isä huomasi lehdestä ilmoituksen isäryhmän kokoontumisesta ja päätti osallistua siihen.
Mika innostui ryhmästä ja myöhemmin hänestäkin on tullut vertaisohjaaja.
”Asioiden jakaminen toisten kanssa luottamuksellisessa hengessä on se tämän ryhmän juttu. Kunnioitamme toisiamme ja annamme kaikille tilaa puhua asioista.”
Mikalle isäryhmä on antanut mukavan tavan irtautua arjen kuvioista. Hän näkee jo pelkästään yhteen kokoontumisen tärkeäksi asiaksi. Toisiin luotetaan täysin.
– Tulee tietty rentous kertoa omista asioistaan, kun tietää, että ryhmässä puhuttu ei leviä minnekään ulkopuolelle. Olemme ryhmäläisten kanssa sopineet tarkasti pelisäännöt.
Mika Kinaretin mukaan kynnystä laskee sekin, että ensimmäisillä kerroilla ryhmässä ei vielä tarvitse kertoa aktiivisesti asioitaan.
– Voi ihan vapaasti vain seurailla keskustelua. Sitten voi liittyä aktiivisemmin mukaan, kun nousee esille joku itseä enemmän koskettava asia.
Mika on puhunut isäryhmästä myös omien lastensa kanssa.
– Uskon ryhmään osallistumisen tuoneen omaan isyyteeni lisää ymmärrystä ja ehkä tiettyä pehmeyttäkin.
Ryhmän isoisällä on oma roolinsa
Hieman omasta näkökulmastaan isäryhmää tarkastelee Matti Järvelä. Muita osallistujia jonkin verran iäkkäämpi mies lähti mukaan, kun porukkaan haluttiin mukaan tietynlainen isoisähahmo.
– Minähän olen paitsi isä, niin myös isoisä. On upeaa, kuinka hienosti minut on otettu vastaan nuorempien taholta, Matti iloitsee.
Järvelän mukaan nuoremmat sukupolvet ovat menneet isyystaidoissaan huomattavasti eteenpäin, kun verrataan hänen ikäluokkaansa.
– Nuorempana minulla oli elämässä jakso, jolloin hoidin lapsiamme. Kun lastenvaunuja työntelin, niin ei kahden vuoden aikana yhtään isää tullut vastaan samoissa puuhissa. Nyt tilanne on jo täysin toisenlainen.
Matti Järvelä uskoo, että hän voi jo pitkällä elämänkokemuksellaan tukea nuorempia.
”Suoria neuvoja ei pidä antaa, mutta voin kertoa mitä olisin itse jossakin tilanteessa tehnyt. Toki jokainen aina päättää itse omasta elämästään.”
Isäryhmästä jatkossa miesryhmä?
Miehiä ei ole aina helppoa saada mukaan ryhmiin, joissa keskustellaan isyyteen ja muuhunkin elämään liittyvistä, joskus kipeistäkin asioista.
Ensimmäinen oven avaaminen on ratkaisevaa. Kokkolassa on huomattu, että mikäli isäryhmään tulee yhden kerran, niin aika todennäköisesti siellä viihtyy pidempäänkin.
– Joskus käy niin, että jotakin miestä ei pitempään näy ja sitten hän taas palaa joukkoon mukaan. Esteeksi on saattanut välillä tulla esimerkiksi joku aikatauluasia, Kimmo Pöyhönen toteaa.
Hänen mukaansa ryhmässä on epävirallisesti pohdittu myös sitä, voisiko sen konseptia laajentaa koskemaan kaikkia miehiä.
– Jos tämä jatkossa olisi miesryhmä, niin osallistujapohja voisi laajentua, koska ei välttämättä tarvitse olla isä.
Myös Jani Hohenthalilla on mielessään kehitysidea.
”Uusia miehiä voisi tulla mukaan, mikäli ryhmien kokoontumisiin saataisiin alustamaan jonkun aihepiirin asiantuntijoita”.
