Kunniaan liittyvä väkivalta on yksi lähi- ja perheväkivallan muoto. Kunniakulttuuri liittyy olennaisesti patriarkaalisiin yhteisöihin - perheen kunnia on naisen harteilla.
Ensi- ja turvakotien liitto on jäsenyhteisöineen tehnyt työtä perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi 40 vuotta. Liitto on valinnut auttaa sekä väkivallan kohteeksi joutuneita, sen keskellä eläviä lapsia että väkivallan tekijöitä. Näkymätön on tullut näkyväksi, julkiseksi, ja väkivallasta on tullut ihmisoikeuskysymys.
Kun naiset asettuvat pöydän ääreen, kahvikuppien kilinä vaihtuu puheensorinaksi. Arkisten aiheiden jälkeen puhutaan väkivallasta. Isosiskot-ryhmän naisille sekin on tuttu teema.
Kun oma perhe on jäänyt kotimaahan ja elää vieraassa kulttuurissa, voi ensikodin muista äideistä ja työntekijöistä syntyä perheen kaltainen tärkeä yhteisö. Adiralle ensikoti antoi eväät elämään oman vauvan kanssa.
Päiväryhmässä vauva on asiakas siinä kuin vanhempikin. Väsyneet ja omien ongelmiensa kanssa painivat äidit oppivat säännöllisen päivärytmin ja vauvat saavat äänen.
Ensikoteihin ohjataan yhä huonommassa kunnossa olevia vauvojen vanhempia. Mielenterveyden ongelmat ovat entistä vakavampia ja niitä on useammalla äidillä ja isällä. Kehitys on kulkenut samaan suuntaan koko 2000-luvun. Pääkaupunkiseudulla ensikodin arjessa tämä näkyy siten, että osa vanhemmista ei pysty sitoutumaan kuntoutukseen vastasyntyneen kanssa, vaikka tukea on tarjolla ympäri vuorokauden.
Asunnottomien määrä on Suomessa vähentynyt, mutta naisten ja perheiden suhteellinen osuus heistä on kasvanut. Vaikka jokaisen asunnottoman naisen tilanne on yksilöllinen, tilastot kertovat, että he ovat entistä nuorempia ja moniongelmaisempia. Naisille on tärkeää, että heillä on koti, ei vain jokin asunto.
Pekka Rossi, Anu Kekkonen, Jussi Koiranen, JP Keränen ja Saara Särmä kuuluvat Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksiin. Miksi he liittyivät ja mikä on oman yhdistyksen paras juttu? Ja mikä motto heidät saa liikkeelle?